EmediateAd

Aarre, joka melkein katosi

A A
9.9.2009 13:30 (Päivitetty 9.9.2009 13:30)
Kuva: Jukka Gröndahl

Erikoistutkija, FT Juha Kantanen on uusien avausten edessä. Geenitutkimus nostaa esiin jo melkein kadonneen suomenkarjan huippuominaisuudet, joiden avulla kyytöstä saattaa vielä kehkeytyä uuden ajan kulttilehmä.

Lisää aiheesta

Riitta Raatikainen

Suomen lehmä on meidän lehmämme. Täysin samanlaista ei löydy mistään muualta maailmasta, erikoistutkija Juha Kantanen sanoo.

Kantanen johtaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n uutta monitieteistä hanketta, jonka tavoitteena on näyttää suomalaiselle alkuperäiskarjalle tietä tulevaisuuteen muutenkin kuin muistona menneestä.

Edellytyksiä menestystarinaan riittää. Onneksi lehmällemme ei ehtinyt käydä niin kuin alkuperäiselle suomalaiselle maatiaissialle, joka kuoli sukupuuttoon ennen geenipankkien aikaa.

Ikivanha ihme

Lehmän vasen silmä tuijottaa kosteana. Oikeanpuoleista ei näy, välissä on liikaa päätä. Yksi riittääkin - silmä on niin kaunis, että on vaikea uskoa tuollaisia olevan edes olemassa.

Ihminen toi lehmän Suomeen joskus kolme tai neljä tuhatta vuotta sitten. Se poiki vasikan joka vuosi, lypsi kullan arvoista maitoa ja antoi kuoltuaan loput: lihan, luut, muut sisuskalut, ja nahkankin yltään.

Aikojen saatossa kanta kasvoi ja eriytyi kolmeksi roduksi, joita nyt kutsutaan maatiaisiksi. Länsisuomalainen ruskea, pohjoissuomalainen valkea ja itäsuomalainen ruskeanvalkea, usein myös kyyttönä tunnettu. Kyyttö niin kuin kyykäärme luikertelisi valkoisena juovana lehmän selkää myöten.

Suomenkarja eli ennen pääasiassa lehtipuiden vesoilla ja luonnonheinällä. Se laidunsi kesät aitaamattomissa metsissä eikä talvellakaan hevin kuollut, vaikka meni usein niin huonoon kuntoon, että piti keväällä kantaa navetasta ulos.

Nopea romahdus

Aina 1960-luvulle saakka suuri osa Suomen lypsykarjasta kuului alkuperäisrotuihin. Kunnes yht'äkkiä ymmärrettiin, että suomenkarja on vanhanaikaista. Lehmät ovat pieniä ja maitoa ja lihaa tulee vähän, ainakin verrattuna siihen mitä hienoista ulkomaisista roduista saataisiin.

- Todellisuudessa tuohon aikaan ei kovin perusteellisesti laskettu, mikä on lopulta taloudellisesti kannattavinta, Juha Kantanen toteaa.

Eurooppalaiset rodut tuottavat hyvin, mutta ne tarvitsevat myös paljon enemmän ja parempaa ruokaa kuin niukkuuteen sopeutunut suomenkarja. Lisäksi niillä on nykyisin paljon terveysongelmia.

Valistus kuitenkin toimi, ja parissa vuosikymmenessä suomenkarja hävisi melkein olemattomiin. Läheltä piti, ettei mennyt kaikki: uhanalaisimpia lapinlehmiä ja itäsuomalaisia kyyttöjä oli vähimmillään 1980-luvun alussa paljon vähemmän kuin saimaannorppia.

Alkuperäisrotujen säilyttäminen ei ole arvo sinänsä muutoin kuin luonnon monimuotoisuuden kannalta. Suomenkarjaan kätkeytyy kuitenkin yllättäviä, arvokkaita ominaisuuksia.

Ehkä niistä jotain ennenkin tiedettiin, mutta tieto katosi karjan mukana. Nyt suomenkarjan olemusta avataan geeniteknologian avulla.

Gourmet-lehmä

- Jokin tekee maatiaiskannoista erilaisia kuin valtarodut, Juha Kantanen sanoo.

Muutaman vuoden sisällä on odotettavissa tieteellinen vastaus siihen, mikä se "jokin" Suomen lehmän perimässä on. Erilaisuuden vaikutus näkyy joka tapauksessa selvästi.

Tuoreen tutkimuksen mukaan kyytön maito juustoutuu poikkeuksellisen hyvin. Muutkin piirteet viittaavat todellisen gourmet-lypsäjän löytymiseen. Monien mielestä myös suomenkarjan liha on maukkaampaa ja mureampaa kuin minkä tahansa naudan.

- Vahvan brändin ainekset, toteaa Kantanen.

Kyyttö : Ihminen päättää kohtalon Suomen alkuperäiskarja on syntynyt tänne tuhansia vuosia sitten tuotujen lehmien jälkeläisistä.

Täysin vastaavia rotuja ei tavata mistään muualta maailmasta.

Uhanalaisimpia itä- ja pohjoissuomenkarjan lehmiä on kumpiakin vain noin 500. Molempien tavoitekanta olisi vähintään 1000 puhdasrotuista yksilöä.

Länsisuomenkarja luokitellaan harvinaiseksi. Siihen kuuluu noin 3000 lehmää.

MTT:n monitieteinen tutkimus etsii suomenkarjalle uusia, taloudellisesti kestäviä tuotantomahdollisuuksia.

Tutkimuksen päärahoittaja on Suomen Kulttuurirahasto.Geenipankki : Elävä tai pakastettu Suomenkarjan pakastettu geenipankki sisältää nestetyppeen säilöttyä siemennestettä ja alkioita.

Hyvä geenipankki edustaa kattavaa otosta elävän eläinkannan monimuotoisuudesta.

Elävä geenipankki koostuu erityisestä säilytyskarjasta. Se toimii valtion varoilla ja pyrkii ottamaan suojelugenetiikan vaatimukset huomioon.

Itäsuomenkarjaa säilytetään Kainuun ammattiopistolla, lapinlehmiä Pelson vankilassa ja itä- sekä länsisuomenkarjaa Ahlmanin opistolla.

Kainuun ja Ahlmanin opistoille eläimet siirrettiin Sukevan vankilan maatilalta. Vankiloiden navetat ovat pitkään olleet Suomen alkuperäisrotujen suojelun sydän.

Kommentoi artikkelia