Ensimmäiset tietoni kyytöistä sain äidiltäni. Äitini lapsuudenkodissa Jännevirran Uudistalossa lehmikarjan pito ja hoitaminen olivat tärkeällä sijalla. Äidin isällä oli liikemieskykyjä ja hän myi myös muun muassa halkoja Kuopioon. Lisäksi hän piti huolta, että lehmikarja tuli ...
Kyyttövasikka oli pienempi ja sirompi kuin nykyisten rotujen vasikat. Jaksoin kantaa muutaman viikon ikäisen vasikan mummun nähtäväksi tupaan. Myös emälehmät olivat kevytrakenteisempia. Voi sitä ryntäystä keväällä, kun ne pääsivät ensi kerran ulos! Ovenpielet ryskyen ne rynnistivät...
Ensimmäiset muistikuvat kyyttökarjasta ajoittuvat vuosikymmenen 1920 loppuvuosiin. Isä oli kuollut muutamaa vuotta aikaisemmin ja talo meni jaettavaksi. Äitini joutui muuttamaan neljän pienen lapsen kanssa saman talon maalla sijaitsevan torpan paikalle. Talosta vei torpan rakennuksille ...
Onpa hienoa, että joku on vielä kiinnostunut vanhoista ruokaperinteistä ja kokeilee niitä. Nuoremman sisareni Raija Paldaniuksen (s. -41) kanssa yritimme muistella mamman valmistamia ruokia, joita kyytöistä sai. Muutama tuli mieleen: – Ruahtomaido/rahkamaito. Se mallasi savolaista...
Vähän ennen sotia vaihtoivat Salahmin kartanoon ayrshire-rotuisen karjan. Muualla en tiennyt silloin vielä Vieremällä olleen ayrshireja. Sanoivat silloin, että rotumuutokseen on ollut syynä se, että ayrshire on raakamaitoinen, joten oli taloudellisempi pitää sellaisia lehmiä, sillä ...
Nuorena maajussin vaimona ollessani rupesi Tarjo-niminen lehmä poikimaan. Anoppi sanoi, että nyt saat sinä hoitaa tuon lehmän poikimisen, ja jos on lehmävasikka, saat siitä kasvattaa lehmän itsellesi (olinhan minä jo lehmiä poi'ittanut ennenkin). Niin siinä sitten kävi, että lehmä poiki ja...
Äiti vei minut ja kaksoisveljeni navettaan tyhjään vasikkakarsinaan, että sai rauhassa lypsää vähät lehmänsä, ei tarvinnut välillä juosta meitä katsomassa. Oltiin niin pieniä, että en muista mitään muuta niiltä ajoilta. Yhtenä aamuna olikin yllätys, kun karsina ei ollutkaan tyhjä, vaan...
Aina oli karjassa johtajalehmä, joka tuli ensimmäisenä kotiin ja toiset seurasivat sitä. Johtajalle laitettiin se kuuluvin vaskikello kaulaan, toiset saivat minkälaisia sattui olemaan. Nuorena kun nukuttiin aitassa, niin se kellojen kilinä oli parasta ”unimusiikkia”, mutta jos se kuului...
Nyt kerron pari tapausta kyyttöasiaan. Jouduin lopettamaan oppikoulun viidennelle luokalle vuonna 1949. Luokkani oli muuten luokka, jolta vuonna 1952 kirjoittivat Suonenjoen ensimmäiset ylioppilaat. Minä olin 30 hehtaarin pikkutilalta keskimmäinen seitsemästä lapsesta. Vanhempani...
Elettiin sodanjälkeistä aikaa. Lapsuuskodissani oli pari hevosta, lampaita, muutama kanakin. Sianporsas otettiin keväällä kasvamaan ja teurastettiin syksyllä pakkasten tultua talven ravinnoksi. Navetassa märehti lähes kymmenpäinen lypsykarja, vasikat hyppivät omissa karsinoissaan. ...
Sain äidiltäni mieluisan tehtävän hänen käydessään luonamme vierailulla ja samalla katsomassa koiranpentujamme. Yhdessä muistelimme kyyttöjä Pihkainmäen Karhulassa ja elon kulkua ajalta jo ennen minun syntymääni v. 1952. Lupasin hänelle kirjoittaa nämä muistelot niin tarkasti kuin suinkin...
Lehmien nimet syntymävuoden mukaan: Ulpu, Jutta, Mansikki, Lemmikki. Lehmät olivat säyseitä, rauhallisia, eivät potkineet, nuolivat hoitajaa lypsettäessä. Tuotanto oli vähäisempää. Ruokinta ratkaisi paljon. Toisilla maito oli rasvaisempaa. Hinta oli rasvan mukaan. Voi oli hyvää, jotkut...
Kun olin pieni tyttö, kotonani Suonenjoen Kutunkylässä oli 24:n itäsuomalaisen lehmän karja. Lehmät olivat hyväluonteisia, söivät ja lypsivät kohtuullisesti. Kesäisin ne laidunsivat myös metsissä ja pitivät näin maastot heinästä puhtaina. Lypsy tapahtui silloin karjatarhalla. Lehmät...
Kirjoitan tätini Liisan lehmistä. Muistelemme erityisesti aikaa jolloin Liisa oli tilalla yrittäjänä. Itsekin pikkutyttönä niitä hoidin paljon, joten mukavia muistoja jäi itsellenikin. Liisan karjassa oli kaikenlaista suomenkarjaa ja mahtuipa mukaan myös muutama ayshire ja friisiläinen. ...
Olen syntynyt Laatokan Karjalassa, Salmin Karkussa. Ilman Itä-Suomen kyyttöjä tuskin tätä kirjoittaisin. Laatokan alueen lehmäkanta oli yksinomaan kyyttöjä. Karjat olivat pieniä ja kesäisin niitä yhdessä laidunnettiin paimenien avulla. Me pienet pojat olimme sopivia "tuuraajia". ...
Kotona oli länsisuomalaisia lehmiä. Elli lypsi lehmiä jo 7-vuotiaana. 17-vuotiaana lypsin jo yhdeksän lehmää, olivat hyviä lypsettäviä. Armo-niminen lehmä oli isokokoinen. Oli Lystikkiä ja Lemmikkiä. Vieläkin hoidan karjaa ja lypsylehmiä on vielä. Ikää on jo 77 vuotta. Tytär on apuna. ...
Muistoni itäsuomenkarjan kasvatuksesta ja tuotannosta ovat 1930-luvun alusta 1960-luvun lopulle. Asuimme Varpaisjärven Korpijärven kylässä. Pilkkamäki oli paikan nimi. Lähimpiin naapureihin oli matkaa 3,5–6 kilometriä. Lehmien laidunalue oli kesällä Juudinsalon itäinen puoli,...
Muistan karjan aivan lapsuudesta asti. Se oli sen ajan maaseudun elämää. Kylissä oli paljon asukkaita ja joka talossa karjaa, taloissa enemmän ja mökeissäkin yksi lehmä ja kesäpossu. Karjan koon saneli tilan peltokoko, niistä piti saada rehu karjalle. Kesällä karja kävi metsälaitumella, ...
Kirjoitan sympaattisesta itäsuomenkarjasta, jota oli lapsuudenkodissani Muuruveden Murtolahden Ihannemäellä. 1940- ja 50-luvulla pidettiin kotonani keskimäärin 6 lypsylehmää, lisäksi muutamia kasvavia hiehoja, joitain mulliksi kasvatettavia vasikoita ja joskus sonnipurakin, jopa...
Synnyinkodissani oli suomenkarjaa, kyyttöjä. Olin pienestä pitäen, jo alakouluikäisenä, navetassa touhuamassa hoitajan kanssa, harjasin ja rapsuttelin lehmiä. Jo pienenä opettelin lypsämään, tietenkin käsin. Kyytöillä oli sopivankokoiset vetimet eli nännit. Oli nimikkolehmäkin, Kaisla...
