| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Astutuksesta synttäreille
Elettiin 50-lukua, jonka alkupuolella meilläkin vielä kaikki lehmät olivat näitä Itä-Suomen kyyttöjä. Eräänä iltana lypsyaikaan naiset huomasivat, että yksi lehmistä oli taas sulhasta vailla. Silloin ei ollut ravattisonnia, mutta kilometrin päässä naapurissa oli sonniyhdistyksen sonni. Ulkona oli pakkasta yli 30 mittarissa ja koko ajan nousemassa.
Minä yritin puhua, että käytetään huomenna sitä lehmää, jos vaikka ilmakin lauhtuu. Isä-pappa, joka silloin oli vielä perheenpää, määräsi, että te otatte sen lehmän, viette sinne Rasilaan, astutatte, jätätte sinne navettaan, jatkatte matkaa Ollikaisen Alinan 60-vuotispäiville ja tullessa tuotte lehmän pois. Yritin taas, että eikö edes ne syntymäpäivät voisi tästä astutuksesta jättää pois. Siihen isä: Meillä ei jätetä kenenkään naapurin syntymäpäivillä käymättä.
Niinhän siinä laitettiin jotakin kevyempää päälle, eihän sitä nyt sentään toisten juhliin aivan arkikamppeissa. Astutus onnistui hyvin, jätimme lehmän lämpimään ja urrimme ainakin toisen mokoman kinttupolkua Siirtolaan. Ehkä meistä jonkunlainen hajuvesi tuoksui siellä perillä. Täytyy myöntää, että ei ollut mikään lämmin reissu, kun viimein oltiin lehmän kanssa kotona. Vaan jäipähän mieleen Juulialle ja mulle.
Reino Pääkkönen
