EmediateAd

Hilja Komulaisen muistoja

A A
3.5.2010 8:22

Lehmien nimet syntymävuoden mukaan: Ulpu, Jutta, Mansikki, Lemmikki.

Lehmät olivat säyseitä, rauhallisia, eivät potkineet, nuolivat hoitajaa lypsettäessä.

Tuotanto oli vähäisempää. Ruokinta ratkaisi paljon. Toisilla maito oli rasvaisempaa. Hinta oli rasvan mukaan. Voi oli hyvää, jotkut tekivät sitä kotona. Jonkun lehmän maito ei tullut voiksi ollenkaan. Piimä tehtiin kotona. Voin valmistuksen yhteydessä saatiin kirnupiimää.

Mullikoita teurastettiin kotitarpeiksi. Vuotia ei käytetty kotona. Ne annettiin välittäjälle pientä korvausta vastaan.

Lehmät saatiin karjanvälittäjältä. Karja valittiin suvun mukaan. Oli hyviä eläinsukuja ja huonoja eläinsukuja.

Kotona otettiin parhaalta lehmältä vasikka kasvamaan. Tarkkailukarjakko ohjasi valitsemaan parhaat yksilöt. Siemennys tapahtui naapurin sonnin avulla. Myöhemmin tuli keinosiemennys.

Kiertävä teurastaja teurasti kotitarpeeksi. Muu karja lähti Lihakunnan autoon. Ruokinnassa ei erikoista, kesällä käytettiin metsälaitumia.

Suomenkarja oli rauhallisempaa verrattuna rotulehmiin. Lehmä oli tilalla tärkeä. Lapsilla oli nimikkolehmät.

Lehmät seurasivat hoitajaa ja odottivat lypsäjää. Hoitajan mielessä lehmät olivat yötä päivää.

Lehmiä hoitanut karjatalouskoulussa Peltosalmella 1942- ja karjakkona Itikan tilalla 1944.

1960-luvulla alettiin ottaa rotukarjaa. Lehmät otettiin paremman tuotoksen mukaan. Rasva ei ollut enää pääkriteeri maidossa. Valkuaispitoisuus ennen kaikkea.

Syysmaidosta maksettiin enemmän meijerissä. Lehmät yritettiin saada syyspoikiviksi.

Karjatalousneuvojat kehottivat siirtymään jalostettuun karjaan. 1970-luvulla yhteisellä päätöksellä puolison kanssa siirryttiin rotukarjaan. Tuotanto oli tärkein kriteeri. Vasikoillakin sai suuremman hinnan. Nykyinen kyyttöjen hoito harrastajien käsissä.

Hilja Komulainen

(Tiedot kirjoitti Anja Huttunen)

Kommentoi artikkelia