EmediateAd

Mansikin punafobia

A A
23.2.2010 13:14

Ensimmäiset muistikuvat kyyttökarjasta ajoittuu vuoden 1920 loppuun. Isä oli kuollut muutama vuosi aiemmin ja talo meni jaettavaksi. Äitini joutui muuttamaan neljän pienen lapsen kanssa saman talon maalla sijaitsevan torpan paikalle. Talosta vei polku torpan rakennuksille, jota myöten äidille tulleet kolme tai neljä lehmää siirrettiin uuteen asuinpaikkaan.

Me lapset oltiin silloin 5-10-vuotiaita, mutta äidin apuna oltiin karjaa hoitamassa. Niistä kyytöistä - maatiaislehmistä - jäi muutamista mieleen erikoispiirteitä.

Vaaleanpunainen Mansikki-niminen lehmä kulki aina karjan ensimmäisenä. Se vihasi punaista vaatetta ja oli muistettava, että ei Mansikin lähettyville ollut menemistä punainen vaate päällä. Äidistä salaa me lapset tehtiin Mansikille kiusaa. Kun Mansikki oli liekassa syömässä, niin me mentiin punainen vaate päällä paikkaan, johon Mansikin lieka ei yltänyt. Lehmä piti pahaa ääntä ja puisteli päätään.

Kaunikki oli vaalea kyyttö ja isosarvinen lehmä. Se erikoisuutena oli voimakas paksu kaula, jota se käytti hyväkseen aitoja nostellessa, kun näki aidan takana parempaa ruokamaata olevan. Vesi piti talvisaikaan kantaa jyrkän mäen alta kaivosta. Kelkkaa käytettiin lumen aikana apuna. Hyvillä ilmoilla äiti päästi lehmän vuorollaan irti ja ne tulivat kaivolle juomaan. Veljeni kanssa keksittiin hyödyntää Kaunikin paksua kaulaa. Kun Kaunikki tuli kaivolle juomaan, niin me varattiin kelkkaan vesikorvo ja nuoran lenkki Kaunikin kaulaan. Vesikorvo meni keikkuen navetalle.

Vielä on jäänyt mieleeni Nyyrikki-niminen lehmä, joka ei antanut lypsää kun äitini. Jos toinen yritti, niin se potki ja pidätti maitonsa.

Myöhemmin karjakoko kasvoi 10-12 lypsylehmää käsittäväksi Itä-Suomen kyyttökarjaksi. Karjaan oltiin tyytyväisiä ja niin kauan kun naapureihin alkoi tulla ayrshirekarjaa. Lehmät oli suurempia ja tuottivat enemmän maitoa. Meille karjan vaihto tapahtui hitaasti. Ensin ostettiin vasikka naapurikunnasta. Seuraavaksi poikiva hieho jalostusyhdistyksen huutokaupasta. Niistä sitten kyyttökarjan rinnalla karja hiljalleen muuttui ayrshireroduksi.

Kun kahta erirotuista karjaa oli rinnakkain, oli helppo vertailla niiden erilaisia ominaisuuksia keskenään. Heti kun uusi rotu ehti tuotantoikään, niin huomattiin, että ne vaativat täsmällisemmän hoidon, ruokinnan ja erikoisesti terveyden seuraamisen suhteen.

Suuremmat eläimet tarvitsi enemmän ja parempaa rehua ja eläinlääkäriä tarvittiin useammin kuin ennen.

Maatiaiskarja oli tottunut sopeutumaan puutteellisiin oloihin. Kesällä se etsi ruokansa metsälaitumilta ja talvella pureskeli kuivaa heinää. Luonteeltaan ne osasi olla lempeitä, mutta myös luonnokkaita ja oikeuksistaan tietoisia. Hiukan kaiholla muistelen Itä-Suomen kyyttökarjaa.

Antti Pitkänen

Tuusniemi

Kommentoi artikkelia