| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Onnelliset lehmät nuolivat lypsäjän
Hieho, kun vasikoi, oli 2-v. Useinhan niillä oli taipumus potkia lypsäjää, mutta pian tottui. Utareen ja etujalkoihin asti oli nahka irti, jossa oli maitoa, sitä sanottiin ”maitoleiliksi”. Sellaisista tuli hyvä lehmä. Lypsyn aikaan ne nuolivat lypsäjän ja takki hajosi, kai ne olivat onnellisia.
Nimiä annettiin kasvien mukaan, ei ihmisten. Luumu, Rusina, Kiekka, Kielo, Lemmikki ym. Lehmät olivat metsälaitumilla yleisesti, jossakin oli ahoja, jossa kasvoi nurmea. Sitä söivät mielellään. Lypsyaikana annettiin jauhot ja kivennäisrehu. Käsin lypsettiin, kesällä lapset olivat ripsumassa kärpäsiä pois.
1960-luvulla siirryttiin ay-karjaan, ja muitakin rotuja tuli mukaan. Silloin tuli hävitettyä itäsuomenkarja. Näillä oli tuotto pientä, ja tuloja täytyi saada enemmän, kun ei ollut muuta ammattia kuin maanviljelijä.
Irja Malinen
Tervo
