EmediateAd

Judokoiden valmentaja odottaa yhä kyytipalkkiotaan

A A
8.8.2008 16:51 (Päivitetty 8.8.2008 16:51) STT

Sen paremmin Nina Koivumäki kuin Johanna Ylinenkään eivät muista tarkalleen ensimmäistä tapaamistaan.

Se on kuitenkin varmaa, että se tapahtui harjoitussalilla 1990-luvun puolivälin Porissa. Sieltä ovat kotoisin molemmat Suomea Pekingin olympialaisten judotatamilla edustavat naiset.

- Alkeiskurssilla emme olleet samaan aikaan, mutta siinä kymmenen yhdentoista iässä, kun junnuille perustettiin oma harjoitusryhmä, meitä oli siinä neljä viisi samankokoista tyttöä, Ylinen muistelee.

- Junnuissa sen on täytynyt olla. Olimme jo silloin melkein samankokoisia, joten olimme aina pari, Koivumäki kertoo.

Koivumäki oli aloittanut judon kuusivuotiaana, koska ei saanut riehua tarpeeksi jumpassa. Ylinen avasi harjoitussalin oven kolme vuotta myöhemmin.

Lapsuuden harjoituskaverit ovat aikuisinakin melkein samankokoisia. Ylinen on 168-senttinen, Koivumäki sentin pitempi. Koivumäki ottelee 57-kiloisissa, Ylinen 63-kiloisissa.

- Johanna on alusta lähtien ollut pikkaisen painavampi, joten kilpailuissa olemme kohdanneet ihan pari kertaa, Koivumäki kertoo.

Kumpi voitti?

- Jaa-a, taitaa olla 1-1.

Aikuisena kummankin porilaisen tie on vienyt Hämeeseen. Koivumäki opiskelee Tampereella, Ylinen Lahdessa.

- Oikeastaan kaikki kisareissut ja leirit ollaan oltu yhdessä. Aika hyvin tunnemme toisemme, Koivumäki sanoo.

Junioreissa molempia valmensi Porissa Reino Fagerlund, joka jakaa Juha Salosen kanssa suomalaisjudokoiden parhaan sijoituksen olympiakisoissa. Fagerlund väänsi Moskovassa 1980 seitsemänneksi.

Koivumäki pääsee yrittämään "Fagun" ykkössijan viemistä maanantaina, Ylinen tiistaina. Ylinen tietää, mitä Fagerlund odottaa.

- Kun meillä oli junnuissa kilpailumatkoja, Fagu tarjosi usein kyydin. Kysyin sitten aina, että mitä olen matkasta velkaa. Olympiamitalin, Fagu vastasi aina, Ylinen nauraa.

Kamppailulajit

Kommentoi artikkelia