Rakkaudesta... urheiluun

A A
24.8.2008 11:31 (Päivitetty 24.8.2008 11:31)

Lisää aiheesta

STT

Pekingin olympiakisat olivat Suomelle menestys. Kolmen mitalin tavoite ylittyi yhdellä, ja varsinkin heikosti sujuneiden Ateenan 2004 kesäkisojen jälkeen paluu kultakantaan laastaroi härmäläisten penkkiurheilijoiden haavoja.

Suomen joukkue toimi Pekingissä kustannustehokkaasti. 58 urheilijasta mitaleille tai pistesijoille ylsi 12 edustajaa, 20,7 prosenttia.

Vertailun vuoksi: Ateenassa 2004 mitali- ja pistesijaurheilijoita oli 53 hengen joukkueessa viisi, 9,4 prosenttia.

Suomalaisten onnistumisprosentti Pekingissä oli siis hyvä, lajiryhmänä romahtanutta purjehdusta lukuun ottamatta. Turistiurheilijalle on olympiajoukkueessa yhä niukemmin tilaa.

Numerot eivät kerro onnistumisten taustoista mitään. On hyvä pitää mielessä, että neljän vuoden välein olympialaisissa mainosaikaa saavien pikkulajien polttoaineena Suomessa on tulisieluisten urheiluihmisten rakkaus lajiinsa.

Vai mitä voi sanoa sellaisesta yksityiskohdasta, että yhden Suomen kahdeksasta pistesijasta tuoneessa melonnassa naiskaksikon valmentaja pystyi pitämään tiedotusvälineisiin vain rajoitetusti yhteyttä, koska joutui maksamaan puhelinkulut omasta pussistaan?

Toisaalta ei ole ihme, jos ilonaihetta tarjonneessa soudussa suomalaisen taustaosaajan rakkaus kotimaata kohtaan on koetuksella. Kotikisoissaan menestystä janonnut Kiina näet rekrytoi kuluneelle olympiadille ulkomailta soudun huippuvalmentajia, jotka tienaavat keikkahommissaan satoja tuhansia euroja vuodessa.

Kiinassa työskentelevän ulkomaisen ammattivalmentajan vuosipalkalla polkaisisi soudussa pystyyn pari olympiaprojektia lisää Sanna Stenin ja Minna Niemisen kaksikkotiimin rinnalle.

Keskinäiseen kateuteenkaan ei Suomen olympiajoukkueen keskuudessa ole aihetta. Rahassa ei olympialaisten lajiryhmistä kylve yksikään.

Vaikka kaupallisuus on selättänyt ylevän olympia-aatteen ajat sitten, vanhassa fraasissa on Suomen vähemmän rahakkailla markkinoilla vinha perä: moni olympiakisoihin valmistautuva tekee työtään rakkaudesta, kyllä vain, urheiluun.

Elämänmenoa olympialaisissa

Kommentoi artikkelia