Karhuhomot kertovat tyylistään: "Oleellista on se, mitä on kulmakarvojen alapuolella"

Homomiehiin liitetään usein sellaisia ulkonäköodotuksia, joissa ei ole sijaa vatsakummulle tai kaljuuntuvalle kuontalolle. Stereotyyppistä mielikuvaa homoista laajentaa Yhdysvalloissa syntynyt alakulttuuri, jossa homo- tai biseksuaalimies saa olla maskuliininen ja nallemainen.

Karhuhomoja on jo kaikilla mantereilla, ja karhut ovat pinnalla nyt myös suomalaisissa homopiireissä.

– Vasta viisi kuusi vuotta sitten ymmärsin, että on olemassa tällainen alakulttuuri, kiitos internetin. Fin-Bears (yhdistys) on toki toiminut jo kauan, mutta nyt karhut ovat olleet enemmän näkyvillä. Karhuilla on ollut esimerkiksi oma kulkue Pridessa. On tultu kaappien pimennoista näkyviin, Antti Eho, 46, pohtii.

– En tiedä, onko itsensä karhuksi tunnistaminen myös iän tuoma juttu vai mitä. Olen aina ollut kiinnostunut vanhemmista miehistä, ja kaveripiirini koostuu samanhenkisistä miehistä. Karhuna olemisen suola on se, että saa olla sen näköinen kuin on, Eho jatkaa.

Karhuhomo on stereotyyppisesti raamikas ja karvainen mies. Valtaosalla karhuista on lyhyet hiukset tai kalju sekä parta. Massaa voi olla keskivartalossa tai lihaksissa.

Maskuliinisuuden ilmaisun tavat pukeutumisessa vaihtelevat kuitenkin paljon: yksi korostaa rentoa käytännöllisyyttä, toinen yhteensopivaa kokonaisuutta ja kolmas tahtoo vaatteisiinsa asennetta ja persoonallisuutta.

– Miehekkyys on minusta monen asian summa. Siihen kuuluu rento itsevarmuus ja tietty kropan muoto. Jos mies on kalju ja parrakas, niin se herättää huomioni, Paavo Pyykkönen, 46, toteaa.

Karhukulttuuriin ei kuulu ikärasismi eikä arvosteleva mittailu päästä varpaisiin.

– Se on sellaista aikuiseksi kasvamista, ettei tarvitse koko ajan vertailla itseään toisiin vaan voi olla oma itsensä. Rentoa yhdessäoloa, Pyykkönen sanoo.

Karhut eivät yleensä käytä yhtä paljon kosmetiikkaa tai hiustuotteita kuin keskivertohomoseksuaalit.

– Oleellista on se, mitä on kulmakarvojen alapuolella, Antti Eho kiteyttää.

Hoidettu tai muuten siistinä pidetty parta tai viikset ovat monelle iso osa omaa tyyliä.

– Olen ollut parikymmentä vuotta kalju. Sitä ennen tykkäsin käydä parturissa, se oli sellaista hemmottelua. Nyt käy parranmuotoilussa. Siinäkin saa hetken itselleen ja lopputulos on kiva. Sieltä on tullut uusia juttuja, kuten partaöljyn käyttö ja naaman kampaaminen, Paavo Pyykkönen sanoo.

Kristoffer Ignatius, 36, puolestaan tunnustautuu viiksimieheksi.

– Tuntuu, että jossakin vaiheessa kaikista tuli jotakin metsä-äijiä. En halua olla massaa, joten siksi minulla ei ole kokopartaa. Leikittelen sängellä ja viiksissä minulla on usein jokin statement.

Karhukulttuuriin liittyy Tom of Finland -henkisiä nahkaremmejä ja muita elementtejä. Esimerkiksi Paavo Pyykkönen pukeutuu karhujuhliin usein työmiehen sortseihin ja nahkaremmeihin.

– Niissä on fetissiä. Tykkään siitä, että ne muuttavat imagoani ja korostavat sellaista machopuolta, jota minussa ei normaalisti arjessa ole. Tykkään siitä, että ihoa näkyy.

Näyttelijän koulutuksen saanut, kansainvälisen nuorisontyön asiantuntijana työskentelevä Pyykkönen esiintyy ensi vuonna myös valkokankaalla.

– Minulla on pieni rooli Tom of Finland -elokuvassa.

Samassa elokuvassa vilahtaa myös monissa teatteri- ja elokuvaprojekteissa tänä vuonna mukana ollut Mikko Rantonen, 39.

– Monet pysyvät omassa alakulttuuriryhmässään, minä seikkailen siellä täällä. En koe olevani pelkästään karhu, vaikka minulla onkin paljon karhupaitoja.

Antti Eho muistuttaakin, että kuitenkin myös jokaisen karhun sisällä on ihminen.

– Se on tärkein asia.