Salibandyfuusio vapautti energiaa jo Superfinaaliin saakka

Suomalaisessa salibandyssä kohahdettiin vuosi sitten, kun helsinkiläiset suurseurat Tapanilan Erä ja Viikingit yhdistyivät. Fuusio tuotti maailman suurimman, yli 2 000 jäsenen salibandyseuran EräViikingit.

Kahden "verivihollisen" liitto on kantanut hedelmää heti. EräViikingit pelaa ensimmäisellä kaudellaan miesten Suomen mestaruudesta, kun se kohtaa lauantaina SM-kullan ratkaisevassa Superfinaalissa tamperelaisen Classicin.

– Kaksi menestynyttä paikalliskilpailijaa laitetaan yhteen, ja molemmissa leireissä ensireaktio oli, että perhana eihän me nyt noiden kanssa ainakaan ruveta pelaamaan. Ja nyt olemme yhtenäinen joukkue, jätkillä on hauskaa keskenään. Ja se näkyy kentälläkin, emme me muuten olisi finaalissa, suomalaisen salibandyn ikoneihin ja EräViikinkien johtohahmoihin kuuluva Tero Tiitu toteaa.

– Omat haasteet tässä on ollut. Alkukaudesta haettiin rooleja, oli kilpailua paikoista. Mutta ryhmä on saatu hyvin hitsattua yhteen. Ja kun näin pitkälle on menty, niin silloin on asioita tehty oikein, miettii puolestaan toinen maajoukkuesuuruus Jani Kukkola.

Se, huipentuuko fuusiotarina heti mestaruuteen, jää nähtäväksi. Ja miten? Se tiedetään, että vastakkain ovat sarjan kaksi parasta joukkuetta ja kaksi selkeästi tehokkainta hyökkäystä. Urallaan jo valtavasti voittanut, finaalia seuraavana päivänä 35 vuotta täyttävä Tiitu kuitenkin muistuttaa vanhan totuuden.

– Hyökkäämällä voitetaan pelejä, puolustamalla voitetaan mestaruuksia, puolustaja Tiitu nauraa.

Kun kaikki on yhdestä voitosta kiinni, saattaa kiusaus varovaisuuteen ottaa vallan, vaikka hyökkäyskalustot ovatkin maan eliittiä. Tiitu ei kuitenkaan kyttäilyyn usko, vastustajankaan puolelta.

– Uskon, että Classic ei sumputa. Tulevat välillä ihan päätylankusta karvaamaan, jolloin itsekin on pakko pelata eteenpäin. Ja silloin tykkään säbästä eniten, ja se on myös katsojan mielestä viihdyttävintä. Luulen, että pelissä sattuu ja tapahtuu aika paljonkin.

Kerrasta poikkaisussa kaksi puolta

Varsin tasavahvojen joukkueiden välillä erot tehdään pääkopassa. Yksi asia millä saattaa olla merkitystä, on Classicin kokemus Superfinaalista viime vuodelta. Toki EräViikingeilläkin löytyy kerrasta poikki -kokemusta usean maajoukkuemiehen myötä, MM-kisoissakaan kun ei finaalisarjoja tunneta.

– Siitä on jokaisella oma näkemys, mikä on se oikea tapa, Tiitu miettii ottelusarjan ja yksittäisen finaalin välillä.

– Jos vähän kärjistetään, niin vastakkain on kaksi eri näkökantaa. Urheilullisen ratkaisun hakeminen eli mitä enemmän pelejä pelataan, sitä pienempi vaikutus sattumalla yleensä on. Ja toinen puoli on sitten salibandyn näkyvyys: tapahtumasta saadaan hieno. Varmasti ihan hyvä kompromissi, että saadaan lajia tunnetummaksi.

– Ja jos näistä ei nauti, niin mistä sitten? Urheilijan elämässä se ehdoton kärki ovat nämä isot, tärkeimmät pelit.