Tsap, tsap, tsap, tsap. Jouni Laitinen juoksee elokuisessa järvimaisemassa tasaiseen tahtiin. Askelista syntyvään säännölliseen rytmiin on hyvä keskittyä. Jalkakäytävällä on vettä, puiden lehtiä ja kohta valojen sekä varjojen leikki.
Laitinen on tuttu näky Pieksänmaan teillä ja poluilla. Olipa sitten talvi, syksy, kevät tai kesä, hän juoksee eteenpäin omalla rytmillään pää hieman kallellaan keikkuen.
- Huippu-urheilijat lopettavat heti, kun eteen tulee joku vastoinkäyminen. Minä en lopeta koskaan. En oikein osaa kuvitella, millaista elämä olisi ilman juoksemista, Laitinen sanoo.
Lievästi kehitysvammaisen Laitisen pieni työkyvyttömyyseläke on kulunut jo parikymmentä vuotta pääasiassa syömiseen, vuokran maksuun ja juoksemiseen. Hän sanoo mielummin säästävänsä syömisessä kuin jättävänsä osallistumatta johonkin itselleen tärkeään juoksukilpailuun.
- Minulle on tärkeää, että elämä on jatkuvaa suunnittelua. Tuntuu mukavalta toteuttaa itse suunniteltua kilpailuohjelmaa juuri niin kuin oli tarkoituskin.
Matka ei ole paljon mitään
Laitinen sanoo syntyneensä pitkänmatkan juoksijaksi. Parikymppisenä eläkkeelle jäätyään Laitinen alkoi juosta joka päivä, koska lenkit tuntuivat hyvältä koko kehossa. Juostessa vapautui uutta voimaa ja positiivista mieltä.
- Parhaimmillaan juoksurytmi muuttuu automaattiseksi. Silloin ei tule mietittyä itse juoksemista ollenkaan, kaikki on helppoa.
Juoksija on pistellyt tähän mennessä yhteensä 360 maratonia. Suomessa vain neljä maratoonaria on juossut enemmän kuninkuusmatkaa kuin Laitinen. Lauantaina pieksänmaalainen juoksee 24. kerran Helsinki City Maratonin.
- Nykyään ajattelen, että mitäpä ajasta. Tärkeintä on, että saan olla oma itseni ja tehdä sitä mistä tykkään.
Laitinen sanoo oppineensa juoksemisen kautta tuntemaan itsensä läpikotaisin. Kun tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa, niin maratonin juokseminen ei kuulemma vaadi taikatemppuja.
- Omasta kehosta löytyy ihmeellisiä voimia, kun ne ottaa käyttöön. Minusta on turha juosta sellaisia matkoja, jotka eivät tunnu miltään. Olenkin välillä hakenut haasteita myös ultramaratoneista.
Haluan rohkaista kehitysvammaisia
Maratonin jälkeen Laitinen kilpailee jo sunnuntaina kehitysvammaisten SM-kisoissa 200, 400 ja 800 metrillä. Kokenut juoksija ei kuulemma tarvitse aina välttämättä palauttelupäiviä.
Valmistautumista viikonlopun kilpailuihin on häirinnyt vanha rasitusvamma nilkassa, joka leikattiin viime marraskuussa. Intohimoinen juoksija ei malttanut huilata leikkauksen jälkeen, vaan lenkille oli päästävä heti.
- Könkkäsin kainalosauvoilla lumisia teitä pitkin, kun ei muuten voinut harjoitella. Juoksin maaliskuussa jo maratonin Vaasassa, vaikka lääkärin mukaan varovaisen harjoittelun olisi saanut aloittaa vasta maaliskuussa.
Nilkka ei ole pahemmin sen jälkeen vaivannut, mutta Laitinen sanoo osaavansa nykyään myös ottaa välillä kevyemmin. Parikymmentä vuotta sitten juostua maratonennätystä 3.02,08 hän ei enää tavoittele.
- Haluaisin olla esimerkkinä vammaisille nuorille, koska tiedän, että itsensä aktivoiminen voi olla joskus vaikeaa.
