Tommi Vasankarin mukaan kestävyyslajien pohja on hyvä peruskunto, mitä ei voi saavuttaa kuin oikealla harjoittelulla.
- Harjoittelu voidaan jakaa kolmeen alueeseen: peruskestävyyteen eli aerobiseen harjoitteluun, anaerobiseen ja maksimivauhtiin. Harjoittelun pääpainon on oltava peruskestävyyden harjoittelussa.
Suurin osa lenkeistä vain hidasta vauhtia
Vasankarin ehdoton suositus on, että lenkeistä noin 80 prosentin on pysyttävä peruskuntoalueella. Juoksu tai hiihto on kevyttä eikä kuormita elimistöä.
- Jos on saanut viikossa neljä tuntia peruskuntoalueen treeniä, voi treenata yhden tunnin kovemmilla sykealueilla, muistuttaa Vasankari, jonka mukaan kova lenkki vaatii pitkän palautusajan ja vastapainoksi hitaita lenkkejä.
Hänen havaintojensa mukaan perussääntö unohtuu helposti.
- Silloin harjoittelu puuroutuu helposti liian kovalle alueelle. Kehitystä ei tapahdu, mutta liikkujan suuri vaara on ajautua vammakierteeseen. Alkaa tulla akillesvaivoja, marssimurtumia, kipeitä polvia ja takareisiä - harjoitus on ollut liian kovaa suhteessa palautumiseen.
Sykemittari käy hyvästä valmentajasta
Vasankarin mukaan hyviin tuloksiin pääsee parhaiten, kun harjoitusalueet on selvitetty kuntotestissä. Pätevä testaaja osaa antaa oikeat alueet kunnon kehittämiseen.
- Peruskuntoharjoittelun on oltava sitä itseään, eikä syke saa karata liian korkealle.
- Suosittelen varsinkin kevyille lenkeille sykemittaria, joka on lahjomaton valmentaja. Mittari kertoo, milloin mennään liian lujaa, eikä silloin saavuteta toivottua harjoitusvaikutusta.
- Parhaimmat mittarit kertovat harjoitusvaikutuksista paljon ja osaavat varoittaa urheilijalle milloin on syytä hiljentää tahtia.
- Eikä hitaan peruskuntovauhdin juoksemista kannata väheksyä. Se kehittää myös ominaisuuksia, joita vaaditaan kovaan vauhtiin. Mielestäni kuntoilija voisi vierailla kovilla alueilla vain harvoin kehittääkseen juoksuunsa nopean rytmin avulla väljyyttä ja hyvää tekniikkaa.
