Matti Heikkisen piti hetken miettiä, mutta löytyihän se kuvaavin sana tiistaipäivälle mitalinjakotilaisuuden jälkeen.
-Täydellinen, tuore maailmanmestari totesi kultamitali kaulassaan.
-Eihän sitä muuta voi enää vaatia, kuului täydennys.
Heikkisen täysosumapäivä sai Oslon keskustassa kruununsa, kun kansainvälisen hiihtoliiton pomo Gian-Franco Kasper pujotti mitalin kaulaan. Sen jälkeen oli vielä nieleskelyn, mutta silti lähestulkoon täydellisen laulusuorituksen täyttämän Maamme-laulun vuoro.
-Valtava yleisömeri, ja noin paljon suomalaisia. Ainutlaatuista, Heikkinen muisteli tuntemuksiaan.
Ja kyyneleitä, tuliko niitä?
-Ei tullut, niitäkin taidettiin jo stadionilla kokea. Tunteita laidasta laitaan.
Onnitteluja päivän aikana Suomesta, mm. tasavallan presidentiltä ja pääministeriltä, läjäpäin saanut Heikkinen arveli vielä, että voitto taisi olla kotimaassa jonkinlainen yllätys.
-Urheilu on täynnä yllätyksiä, sellainen varmaan tämäkin. Mutta yllätyksethän ne tarjoavat ne parhaat elämykset, mestari tiivisti taidokkaasti ja lupasi, että työtä tehdään jatkossakin niiden suurien elämysten eteen.
-Ja tätäkin muistellaan, sitten niinä huonoina päivinä, joita väistämättä myös tulee.
