- Kun Tukholman olympiastadionin torni rupesi näkymään yli 40 kilometrin juoksun jälkeen, alkoi melkoinen tunnekuohu.
- Tiesin, että läpäisen maratonin. Silloin olen saanut tehdyksi jotain, jota voi arvostaa, mietti pieksämäkeläinen Erkki Tillikainen.
Metsänhoitaja innostui maratonista vuosi sitten ja selviytyi haasteesta toisen kerran. Hän täyttää elokuussa 54 vuotta, mutta Tillikainen vakuutti, että kestävyysjuoksun aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä.
- Olen harrastanut aina liikuntaa, mutta maratoneja harrastanut lankomies sai houkutelluksi minutkin viimein mukaan. Päätöstä en ole katunut.
- Ikämiehen täytyy tutkituttaa terveytensä tila huolellisesti ennen juoksuharrastuksen aloittamista, muistuttaa Tillikainen.
Tillikaisen onni oli saada hyttikavereikseen Hannu Mustosen, Kari Puukon ja Arto Ylikotilon.
- He ovat kaikki kokeneita juoksijoita. Ja kokemusta taidetaan tarvita tällaisella matkalla, kun pitää varautua kaikenlaisiin yllätyksiin.
Tillikainen sai hienoja elämyksiä taipaleestaan, joka ei mennyt ongelmitta.
- 36-37 kilometrin jälkeen taival oli todella tuskaista. Siinä mitattiin myös henkinen kestävyys. Juosta vain piti, vaikka voimat olivat vähissä.
- Olo oli raastava, mutta tunne lähtömatkasta oli ihan mahtava, kun tiesin pääseväni maaliin. Sen takia kannatti ponnistella, sanoi Tillikainen, joka esitteli ylpeänä muistomitaliaan.
Sen eteen oli tehty työtä, jota ei voi käsittää kuin maratonjuoksija.
