Katsot Savon Sanomien arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 31.08.2014 18:49

Uusi teknologia muuttaa vanhat tavat oppia

Nykykoulua on verrattu lentokoneen matkustamoon, jossa elektroniset laitteet on suljettava ja istuttava hiljaa paikoillaan, kirjoittaa Keskisuomalainen. Tulevaisuuden koulussa oppilaita sen sijaan kannustetaan käyttämään omia mobiileja laitteita, koska tuttu laite on ketterä valjastaa oppimisen apuvälineeksi silloin, kun sitä tarvitaan.

Uusi tieto- ja viestintäteknologia tulee opetuskäyttöön sitä mukaa, kun perheet vapaa-ajallaan varustautuvat uusimmalla teknologialla. Nuorin sukupolvi on syntynyt älypuhelin hyppysissään ja opetellut syömään aamupuuronsa tabletti nenän alla.

Kun tämä sukupolvi aloittaa koulun, opettajakunnalla on edessään uudenlainen oppilasaines. Sillä on vaikutuksena opettajan työhön ja opettamiseen.

Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Tulevaisuuden koulu -ryhmän ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen asiantuntijoiden mukaan opettajien pitäisi suhtautua uuteen teknologiaan samanlaisella uteliaisuudella ja rohkeudella kuin lapset ja nuoret.

Opettajien ei silti tarvitse olla koodihakkereita, vaan pedagogisia osaajia, jotka tunnistavat uusien laitteiden mahdollisuudet. Opettajien pitäisi myös uskaltaa luopua perinteisestä ”paremmin tietävän” roolista ja myöntyä siihen, että usein paras teknologinen asiantuntemus löytyy oppilailta itseltään.

 

Tulevaisuuden koulu näyttäytyy asiantuntijoiden silmissä paikkana, joka on kiinnittynyt yhteiskuntaan entistä tiiviimmin. Koulun seinät ovat ”huokoistuneet”: lapset ja nuoret hankkivat tietoa myös luokkahuoneen ulkopuolelta.

Tiedonkeruussa ja sen jakamisessa apuvälineenä käytetään erilaisia mobiileja laitteita, joilla voidaan kuvata ja tallentaa tekstiä, ääntä sekä liikkuvaa kuvaa. Luokassa ja muissa oppimisympäristöissä tieto puretaan ja pureskellaan yhdessä opettajan ”orkestroidessa” oppimistapahtumaa.

Opettajan ohella teknologia seuraa oppilaan oppimista ja pystyy erilaisin analyysityökaluin antamaan välitöntä palautetta osaamisen kehittymisestä. Teknologia taittuu myös oppilaan oman itsearvioinnin tueksi.

Tulevia oppimisympäristöjä voi kuvata hybrideiksi, sillä niissä perinteinen ja moderni lyövät käsipäivää.

Teknologia on läsnä, mutta ei poista kasvokkain tapahtuvaa oppimista. Opettajan tehtävä on auttaa oppijoita käsitteellistämään asioita ja löytämään niille merkityksiä.

 

Nykynuoria on kuvattu ”heinäsirkkamieliksi”, jotka ”multitaskaavat” eli hyppivät näppärästi teknologiaa hyödyntäen asiasta toiseen ja hakevat nopeasti tietoa silmäilemällä.

Nuoria onkin kritisoitu siitä, etteivät he pysty keskittymään ja syväoppimaan, luomaan ja rakentamaan pitkäkestoisesti tietoa yhdessä toisten kanssa. Koulun roolina on auttaa oppijaa kokonaisuuksien hahmottamisessa sekä syvällisemmän, käsitteellisen ajattelun kehittämisessä.

Koulun tehtävä on myös yhä enemmän harjaannuttaa tulevaisuustaitoihin. Niihin luetaan muun muassa kriittisen ajattelun, itsesäätelyn, luovuuden, yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun ja kommunikoinnin taidot.

 

Uuden opetusteknologian suhteen koulut ovat enemmän ja vähemmän projektivaiheessa. Nopea teknologinen kehitys on aiheuttanut sen, ettei kouluissa aina tiedetä, mihin tekniikkaan pitäisi kiinnittyä. Yksi ratkaisu on hyödyntää oppilaiden omia laitteita. Sen myötä rajallisilla resursseilla laitteita voisi hankkia yhteiskäyttöön myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta omiin laitteisiin.

Asiantuntijoiden mukaan teknologinen kehitys voi muuttaa koulun arkea paljonkin. Esimerkiksi hologrammitekniikkaa hyödyntämällä luokkahuoneeseen voisi tuoda ihmisiä ja ympäristöjä kolmiulotteisena. 3D-tulostimellekin olisi mielenkiintoista opetuskäyttöä.

Teknologia haastaa myös miettimään, mihin asioihin koulussa käytetään aikaa. Onko tarpeellista opetella ulkoa Pohjanmaan jokia, jos tiedon saa hetkessä koneelta? Ja millä tasolla kirjoittamista täytyy harjoitella, jos tietokone pystyy muuttamaan automaattisesti puheen tekstiksi?

Myös kirjan rooli joutuu tarkasteltavaksi. Vaihdetaanko paperikirjat kokonaan sähköisiksi, jopa muunneltaviksi oppimisympäristöiksi, jonka sisällöntuottajina ovat osittain oppilaat itse?

Silloin kirja ei ole enää se tarkistettu painos, vaan elävä ja personoitu opiskelualusta.

 

Saman koulun sisälle mahtunevat ultrafuturistit ja äärikonservatiivit opettajat, jotka näkevät uuden teknologian mahdollisuudet eri tavoin.

Asiantuntijoiden mukaan koulu on kuitenkin kuin valtamerilaiva, joka kääntyy hitaasti.

Juttu pohjautuu seuraavien henkilöiden haastatteluun: Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksen johtaja Tiina Silander, varajohtaja Matti Rautiainen, pedagoginen johtaja Emma Kostiainen, tutkija Päivikki Jääskelä ja lehtori Ulla Klemola (Tulevaisuuden koulu -ryhmän jäsenet). Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen professori, vahvuusalueen johtaja Päivi Häkkinen ja tutkija Merja Juntunen.

Savon Sanomat Facebookissa Savon Sanomat Twitterissä

Työpaikat