Heikki Sarmanto - Juki Välipakka . Laulukooste Polkuja Eino Leinon runoihin
PAULI VESAKAS
Kuopion Jazzklubi 17.9. Samaan tapaan kuin Franz Schubertin Winterreise-laulusarjassa ei ole mitään yhtä sitovaa eeppistä kertomusta, Heikki Sarmanto oli aikoinaan valinnut sävellettäväksi Eino Leinon runoja eri aihepiireistä. Näistä rakennetun koosteen Polkuja Sarmanto (piano) ja Juki Välipakka (laulu) esittivät uutena versiona niin, että improvisaatioilla oli runsaasti tilaa. Laulujen aihepiirien ja niistä syntyvien tunnelmien ääripäinä olivat elämän riemu ja tuska, äärimmäisenä ihmisen kokemuksena kuolema.
Laulun Minä metsän polkuja kuljen tulkinta oli tehokas kuplivan elämänilon sävelmaalaus. Sarmannon pianointron jälkeen Välipakka improvisoi fraasit joikaamisen ja scat-laulun yhdistelmällä. Siitä tulkinta läksi lentoon Sarmannon pianon iloliverryksen kautta Välipakan svengaavaan scat-osuuteen, emotionaalisesti keskittyneeseen lyyriseen ilmaisuun.
Laulussa Kuoleman renki Sarmanto rakensi introon leveän ja täyden pianon sävelmaton, Välipakka aloitti pelottavalla karhun murinalla. Tulkinta eteni traagisiin, hurjiin Tuonelan kuviin, joissa voi nähdä vainajan kuin kituvana zombina kuoleman pellolla. Tulkinta synnytti kuulijassa kylmiä väreitä.
Juki Välipakka määritellään tavallisesti jazzlaulajaksi. Niinpä hän toi kätevästi illan aikana tulkintoihin improvisoidut scat-osuudet. Hän otti vokaalisiin keinoihin myös arkaaisia etnisiä sävyjä, joikaamisen tyyppisiä tunnevoimaisia tehoja. Ne olivat vaikuttava keino, kun Välipakka tulkitsi ihmisen sielun kärsimystä ja siitä syntyvää valitusta. Lamentoso, valittaen, olisi varmaan lukenut monesti hänen nuoteissaan, jos hän olisi niitä tarvinnut.
Ilmaisun lyyrisellä, elämäniloa kuvaavalla alueella Välipakan emotionaalisen skaalan herkimmät tehot etenivät juuri ja juuri kuultavissa olevina samettisina pianissimoina.
Välipakan ja Sarmannon yhteistyö rytmien ja fraseerausten parissa tapahtui spontaanin luontevasti, kuin telepatian ohjaamana. Näin myös improvisoidut osat rakentuivat plastisesti yhteen.
Ohjelmiston toisella puoliskolla muutamat kappaleet eivät tarttuneet kuulijaan kovin tehokkaasti. Mutta kaikkineen Sarmannon Leino-laulut loivat virkistävästi nahkansa uudelleen.
