| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Tero Saarinen tanssi Kuopiossa kulttiteoksen
Tero Saarinen
Lisää aiheesta
- Kahden taiteilijan upea soolo 14.6.09 18:29
He voisivat olla äiti ja poika. Molemmilla on samanlaiset korkeat poskipäät, samanlainen tapa olla paikoillaan.
Tero Saarinen on 44-vuotias, melkein saman ikäinen kuin Carolyn Carlson esittäessään ensimmäisen kerran Blue Lady -koreografiansa vuonna 1983.
Carlson on kutsunut Saarista sukulaissielukseen ja ”henkiseksi pojakseen” sekä verrannut heidän suhdettaan jin ja jang -perusvoimiin. Siinä, että Carlson on antanut kulttiteoksensa juuri Saarisen esitettäväksi, ei siis liene mitään ihmeellistä.
Paitsi ehkä sellainen pikkuseikka, että Blue Lady -koreografia kertoo naisen elämästä.
Arkkityyppejä
Tero Saarinen ei kävele lavalle esittämään naista.
– Se olisi täysin väärä lähtökohta. En tietenkään voi ymmärtää omakohtaisesti lapsen syntymää ja muita kokemuksia, jotka saivat Carolynin tekemään koreografian.
– Siksi ajattelen teoksen kokoelmana jungilaisia arkkityyppejä, mahdollisuutena tutkia eri puolia itsestäni.
– Blue Lady koostuu sarjasta erilaisia hahmoja. Kun etsin ja kuuntelen riittävän tarkkaan, kaikki ne löytyvät minusta. Niin naiivi pikkutyttö kuin jopa se hyvin vanha, hieman pelottavakin nainen, joka katsoo elämää ikään kuin kaikki olisi jo ohi.
Hetken mietittyään Saarinen tulee siihen lopputulokseen, että alitajunnasta kumpuavat arkkityypit ovat ihmisessä jopa syvemmällä kuin kulttuurisesti omaksutut sukupuoliroolit.
Ajatus on kaikessa hämmentävyydessään looginen. Japanilaisessa kabuki-teatterissa miehet esittävät naisia, Mozartin oopperoissa naislaulajat esittivät miespuolisia hahmoja. Sukupuolen voi vaihtaa, tarinan peruselementit sen sijaan ovat aina samat.
Norsu posliinikaupassa
Juuri kabuki-teatterissa on yksi syy, miksi Tero Saarinen on oikea ihminen tanssimaan Blue Lady -soolon.
Jätettyään Kansallisbaletin ”hautakivikiinnityksen” 1992 Saarinen suuntasi ensin Nepaliin, sitten Japaniin. Siellä hän opiskeli kabukia ja tutustui onnagata-naisrooleja esittäviin miesnäyttelijöihin.
– Tunsin kaikkien noiden hentojen onnagata-näyttelijöiden keskellä itseni norsuksi posliinikaupassa. Olin heidän rinnallaan valtavan suuri ja lihaksikas, Saarinen nauraa.
Saarinen tähdentää, ettei hänestä tullut seitsemässä kuukaudessa kabukin spesialistia. Hän näki koko kulttuurista ainoastaan pintasilauksen. Mutta se, mitä hän koki, sai hänet löytämään uusia puolia itsestään ja omasta kulttuuristaan.
Muun muassa noista aineksista syntyi Saarisen maailmanmainetta niittänyt HUNT-koreografia (2002).
Turvaa puusta
70-minuuttinen Blue Lady vaatii rautaista fysiikkaa, niin naisen kuin miehenkin tanssimana. Teoksen käynnistää seitsenminuuttinen jakso, jonka tanssija pyörii yhtäjaksoista ympyrää.
– Esitys on valtavan raskas matka, sekä fyysisesti että henkisesti. Tuntuu hienolta, että voin yli nelikymppisenä ottaa sellaisen haasteen vastaan, toteaa kahdeksan kiloa harjoitusprosessin aikana laihtunut Saarinen.
– Joka kerta matkalle lähtiessäni tunnen valtavaa innostuksen kihelmöintiä. Samalla kuitenkin tiedän, kuinka vaikeaa se jälleen kerran on. Ennen esitystä saatan olla huolissani teknisistä asioista kuten monista puvunvaihdoksista. Lavalla en enää mieti mitään sellaista.
Vaikka Saarinen kannattelee teosta yksin, yksinäiseksi hän ei lavalla itseään tunne. Hänen tukensa on lavastukseen kuuluva puu.
– Tiukan paikan tullen voin nojata siihen. Pidän puista, Saarinen virnistää.
Puu on läheltä katsottuna hieman resuinen. Ei ihmekään, sillä se on kiertänyt maailmaa 11 vuotta Carolyn Carlsonin kanssa.
Lauantaina Kuopion kaupunginteatterissa esitetty Blue Lady – Revisited -tanssiteos nähdään vielä sunnuntaina klo 21.
