EmediateAd

Auktoriteettia lavalla

5.3.2010 22:34

Kuopion kaupunginorkesteri Sinfoniasarja IV

Musiikkikeskuksessa 4.3.2010 Kroatialaissyntyinen Radovan Vlatkovic käsittelee käyrätorvea uskomattomalla tavalla. Äänimaailma on rikas, monipuolinen ja soinnikas, vaikeimpiin soitettaviin kuuluva orkesterisoitin soi jumalaisen tasapainoisena, lämpimänä ja ehyenä. Yhdistettynä siihen, että konserttikuulijoilla oli mahdollisuus kokea Krzysztof Penderecki itse johtamassa teostaan, konsertti oli hieno ja onnistunut elämys.

Juuri Vlatkovic oli soittamassa Pendereckin Käyrätorvikonserttoa sen kantaesityksessä vajaat kaksi vuotta sitten.

Teoksen ongelmat ovat lähinnä rakenteellisia, tuntuu kuin säveltäjän ajatukset eivät aina nivoutuisi yhteen, kokonaisuus ei aukea. Silti Talvinen matka -lisänimeä kantava vahvan uusromanttinen konsertto kykenee säväyttämään rikkaan sointimaailmansa kautta.

Ylimääräisenä kuultu Messiaenin Appel Interstellaire vuodelta 1971 taas kulkee sointimaailmoissa, jotka ovat nykypäivän kuulijalle vieraampia romanttisen ja uusromanttisen musiikkikylvyn keskellä. Musiikissa on instrumentin rajoja etsivää kokeilevuutta, joka panee soittajan teknisen osaamisen todelliseen testiin.

Vlatkovicin ylimääräinen oli konserton jälkeen vielä yksi hämmästyttävä näyttö huikeasta osaamisesta.

Kokonaisuus avautui
Jollain ihmeellisellä tavalla Krzysztof Penderecki kapellimestarina sai orkesterin soittoon niin Beethovenin Egmont-alkusoitossa kuin Mendelssohnin Sinfoniassa nro 4 A-duuri kirkkautta ja tarkkaa selkeyttä. Pienet yksityiskohdat saivat elää omaa elämäänsä, mutta kokonaisuus teoksissa avautui.

Ihmeelliseltä asia vaikuttaa siksi, että Pendereckin johtamistyylillä Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan opinnot loppuisivat ensimmäisen viiden minuutin jälkeen.

Mies seisoo vakaana kuin torilla oleva veljmiespatsas, välillä vasen, välillä oikea käsi lyö ylös-alas-liikettä niin, että soittajille tärkeät lyönnin pohjaukset katoavat kapellimestaritelineen alle. Silti musiikki toimii. Auktoriteetin vaikutus on ihmeellinen.

JUSSI MATTILA

Kommentoi artikkelia