EmediateAd

Enemmän kuin metallia

1.3.2010 0:00
Kuva: Aake Roininen

Entombedin kitaristi Alex Hellid ja vokalisti Lars Göran Hellid Henkan helteessä.

ENTOMBED, WINTERWOLF Henry's Pub, Kuopio 27.2.2010

Kuopio kehittyy keikkakaupunkina vauvanaskelin, hitaasti mutta varmasti. Yhtään väheksymättä esimerkiksi Graham Bonnetin uraa saattaa ruotsalainen Entombed olla kautta aikain kurantein ulkomaalaistähti Henry's Pubissa.

Kotimaassaan "death'n roll" -yhtye on jo pienimuotoinen kansallinen instituutio, jonka vakiintunutta asemaa kuvaa muutaman vuoden takainen yhteisproduktio Ruotsin kuninkaallisen baletin kanssa.

Jäähallitasollakin kiertänyt veteraanibändi palaa juurilleen minikiertueella, ja tällaisen irtioton terapeuttisen vaikutuksen aisti myös Kuopion keikalla. Pienellä klubilla bändi pääsee esteettä suoraan kosketukseen yleisön kanssa.

Henry's Pubin tupa oli luonnollisesti täynnä, ja savolaiset antoivat laatuvieraille arvoistaan kohtelua muun muassa pienen moshpitin muodossa. Kuopio on metallikaupunki, minkä osoitti jo lämmittelybändi, paikallisten konkareiden "superyhtye" Winterwolf omistautuneella death metal -retroilulla.

Entombed oli silminnähden otettu riehakkaasta ja asiantuntevasta vastaanotosta. Encoren lupaukset "vielä yhdestä" jatkuivat ja jatkuivat, kunnes vihonviimeinen veto Revel in Flesh päätti illan kahdeksantena(!) ylimääräisenä biisinä.

Entombedin ura alkoi tyypillisenä ruotsalaisen koulukunnan kuolometallina, mutta jo esikoisalbumilla Left Hand Path (1990) bändi erottui ytimekkäällä svengillä. Lopullisesti yhtye löysi tyylinsä kolmosalbumillaan Wolverine Blues (1993), jonka iskevät hard rock -riffit muokkasivat käsityksiä death metallin rajoista. Entombedin asenteessa on bluesia, punkia ja lantion liikettä, ja tässä se eroaa haudanvakavista jäykistelijöistä.

Näin Entombedin kymmenen vuotta sitten Tampereen Tulliklubilla, ja muistikuva oli oikea: loistava livebändi on lajinsa valioita. Entombed ei ole vain genremusiikkia vaan yleispätevää heavy metallia. Eikä sekään riitä määrittelyksi: pohjimmiltaan kyse on rock'n rollin rajattomasta ja ajattomasta riemusta.

Sami Vainio

Kommentoi artikkelia