| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Faustia puolikaasulla
Ermonela Jaho on hienostunut Margareta ja Pavel Cernoch komea Faust. Vaikka laulajat sopivat ulkoisesti rooleihinsa ja toisilleen, Jahon ylä-äänet ovat kireitä ja Cernochilta toivoisi enemmän rohkeutta ja voimaa.
Faust
Suomen Kansallisooppera 22.1.
Charles Gounodin Faust on Kansallisoopperalta hyvä ohjelmavalinta. Suomessa harvoin esitetty Faust on aliarvostettu teos, vaikka siinä on kunnon oopperan elementit paikoillaan. Kohtaukset soljuvat luontevasti, siinä on ainakin kaksi upeaa aariaa, iskeviä kuoro-osia ja lyyrisessä musiikissa ilmaisuvoimaa. Juonessa on suurta draamaa ja asetelma on herkullinen. Taivas ja helvetti yhdessä samassa teoksessa.
Faustista jää hieman ristiriitainen maku. Väkevä kertomus viedään läpi hieman verettömästi, ilman intohimoa. Rutiininomaisuus vaivaa puoliväliin saakka. Lavalla on liikaa pelkkää seisomista ja ryhmien asemointia. Näyttämöllinen vire löytyy vasta 3. näytöksestä eteenpäin.
Sama kaksijakoisuus vaivaa solisteja. Osa tekee työtä koko sydämestään, osa kaventaa ilmaisuaan liian pieneen asteikkoon. Varovaisuus ei luo taiteellista pyörrettä.
Ohjaaja Jussi Tapolan ote kahdessa ensimmäisessä näytöksessä on hapuileva. Hän ei syvennä juonen kerrontaa. Tapahtumat valuvat eteenpäin kuin virkamiehen työ toimistossa.
Lihan sanomaa
Faustin muodonmuutos oopperan alussa kuitataan takin vaihtamisella ja hiusten poninhännällä, kun mahdollisuus olisi tehdä totaalityrmäys. Samoin pirun esiintulo on enemmän kuin vaisu. Mefisto astuu siististi ovesta sisään kuin tuttu sukulaismies.
Kolmannesta näytöksestä alkaen ote tiivistyy. Mefisto paholaisen siipineen seisoo mahtavana alttarillaan kutsuen mustia palvelijoitaan. Kirkollinen tila muuttuu paholaisen kammioksi ja efektit purevat. Kaikuinen julistus kieltää Margaretalta lopullisen armon. Puhutteleva näky.
Sama värikylläisyys ja intensiivisyys löytyy Faustin ollessa Kyöpelinvuorella intohimoisten naisten ympäröimänä. Tanssi viettelee ja sanoma on lihallinen.
Tapolan ohjauksesta jää kaipaamaan riskinottoa, jotain repäisyä, joka pysäyttäisi veret. Kysehän on teatterista ja illuusiosta, jossa on tilaa inspiraatiolle ja uteliaisuudelle. Suomen ykkösnäyttämöllä on tekniikkaakin vaikka millä mitalla, mutta sitä ei käytetä. Helvetin liekeiksi ei riitä yksi tulen tupsahdus.
Kansallisoopperan Faust on kahden nuoren, ujon ja herkän ihmisen rakkaustarina. Vaikka tekstissä ylistetään hekumaa ja lihallisuutta, on rakkaus lavalla etsivää kuin kahden murrosikäisen seurustelua.
Ermonela Jaho on antaumuksellinen ja hienostunut Margareta, vailla suuria eleitä. Jahon kaunis ääni soi tasaisesti, mutta ylä-äänet olivat kireitä. Pavel Cernochista jäi vaisu kuva. Hän oli liian varovainen joka suhteessa, vaikka komea Faust olikin. Tuttu aaria soi upeasti, mutta välillä ääni hävisi lähes olemattomiin. He olivat ulkoisesti täydellinen pari.
Voimaa kuorosta
Näyttämön tapahtumia hallitsi suvereenisti Arutjun Kotchinianin Mefisto. Hän oli itsevarma ja sopivan ylimielinen paholainen, jonka suuri ääni soi kuin tynnyristä, kumeana ja uhkaavana. Hän teki teatteria, kantoi draamaa sekä lauloi rehevästi ja tarkasti.
Michael Kraus oli myös suuriääninen laulaja ja sisartansa uhmakkaasti puolustava Valentin. Jussi Merikanto antoi lupauksia herättävän näytteen teatterimiehen taidoistaan Wagnerina. Anna-Lisa Jakobsson teki Martan ja Riikka Rantanen Siebelin roolin.
Lavastaja Mark Väisänen loi upeat puitteet Margaretan hiljaiselle kävelemiselle kohti lopullista kirkkautta. Mutta hieman pohtimista aiheutti massiivinen hirsirakennelma, joka pysyi lähes samana koko oopperan ajan. Iso hirsihuone teki lavan ahtaaksi ja kangisti laulajien liikkumista. Ja se parveke oli kyllä surkean pieni kolo.
Kuoro oli Kotchinianin rinnalla esityksen kantava voima ja sille pitää antaa täysi tunnustus rytmisesti jäntevästä ja vapautuneesta laulamisesta.
Kari Tikka iski intoa orkesteriin. Nyansseissa etsittiin äärireunoja, mikä innoitti myös laulajat hienon hienoihin sävyihin. Siis hyvää ranskalaista parfyymiä.
|
|
Konsertit
Näyttelyt
| Simpukankerääjien tragedia avaa ikkunan Kiinaan 24.8.2010
|
| KARIN BJÖRKLUND-RISSANEN - Grafiikkaa Taidekeskus Väinölässä 27.8. asti. 07.8.2010
|
| Pieni lapsi kohtaa suuren pahan Homasen töissä 29.7.2010
|
| Nanna Hänninen ja pilvenpiirtäjät 02.7.2010
|
| Ajaton käsityöläinen 14.6.2010 21:49
|
Teatteri
| Nauru avaa surunkin 31.8.2010
|
| Oopperalaulajan ääni vie Onnen maahan 29.7.2010
|
| Kaksi laulavaa ja hymyilevää rakennusmiestä 17.7.2010
|
| Nainen on tärkeä Kalevalassakin 13.7.2010
|
| Iso pala Mukkaa 13.7.2010
|
Tanssi
| Hykerryttäviä vanhuksia 25.6.2010
|
| Miesenergiaa ja tiukkaa feminiinistä asennetta 24.6.2010
|
| Viihdyttävää tangon hurmaa 24.6.2010
|
| Teoksissa hehkui tumma kauneus 23.6.2010
|
| Tulikuumaa balettia 23.6.2010
|



