Hiotuista sävyistä karnevalismiin Lumo Jazzissa

RIIAAJAT, JUKKA ESKOLA QUINTET, MARZI NYMANIN ISO ORKESTERI

Lumo-festivaali Kuopion Wanhassa Satamassa 11.6.

Kuopiolaisen musiikinopiskelijain kokoonpanoa Riiaajat voisi luonnehtia moderniksi etnomusiikiksi.

Yhtyeen esiintyminen kävi kuulijalle hyvästä vaihtojakoisten runomittojen oppitunnista. Missä iskusävelet oikein sijaitsevatkaan?

Festivaalin taiteellinen johtaja Jukka Eskola esiintyi tällä kertaa oman kvintettinsä kanssa, kokoonpanolla Eskola flyygelitorvi ja trumpetti, Jukkis Uotila Rhodes-piano ja syntetisaattori, Antti Lötjönen kontrabasso, Petri Puolitaival huilu, bassohuilu ja tenorisaksofoni sekä Jaska Lukkarinen rummut.

Kvintetin hiottu sointikulttuuri vakuutti heti. Eskola itse näyttää suosivan paljon lavea- ja lempeäsointista flyygelitorvea. Tästä instrumentista hän ottaakin rauhallisella, meditoivalla otteella taivaansinen pehmeät värit.

Niin ikään Jukkis Uotila on paneutunut perusteellisesti Rhodesin sointiväreihin. Kun tähän lisätään vielä Antti Lötjösen basson samettinen, jyhkeä, vuorenvarmana vetävä sointi, on bändin yksi tunnusmerkki, herkullinen värimaailma määritelty.

Rytmisesti yhtye soittaa Jaska Lukkarisen rumpujen tanakan ja hiotun rytmimaton pohjalle erittäin kiinteästi. Laajemmat rakenteet piirtyvät kuin pitkät, tasaiset vuorilaaksot. Tästä syntyy kuulijalle spontaanin mieluisa, vankan kokonaismuodon kokemus.

Kuultu sävellysmateriaali oli melodiakieleltään hieman tasapaksua, ei niin mieleen tarttuvaa. Sähköisin veto oli konsertin varsinaisen ohjelman lopussa. Eskola ja Uotila soittivat kumpikin kipunoivat, riemulliset, pitkät soolot. Ylimääräisessä Eskola ja Puolitaival ottivat toverillisesti hieman mittaa toisistaan. Niin pitääkin tehdä.

Musiikillista ironiaa

Tunnetusti kitaristi Marzi Nyman ei ole ainakaan häiriöksi asti vakava mies.

Hyvää ironian tajua osoittaa sekin, että ohjelman mukaan lavalla esiintyi Nymanin Iso Orkesteri, vaikka aistinelimille näkyi vain kuuden hengen yhtye.

Laulaja Maria Ylipää ja hanuristi Niko Kumpuvaara aloittivat absurdilla, performanssin omaisella laululla. Maria Ylipään ääni-instrumentti on aivan omaa laatuaan. Se leikkaa metallisen ohuena, lyö tarvittaessa kuin piiska tai floretti.

Vähitellen soittajia ilmaantuu lisää estradille, Nyman kitaroineen ja Anssi Nykänen rumpuihin. Iskevän avantgarde-bluesin sanoitus jatkaa ironialinjaa. On puukotus ja kuolema leikkauspöydällä. Arvioisin, että tämä on rehevä sitaatti Brechtin ja Weillin suuntaan.

Jotta karnevalistisen tyylien sekoituksen idea toteutuisi loppuun asti, yhtye soittaa myös aidon bossa novan. Silloin on jo basisti Harri Rantanenkin lavalla. Ja kitaristi Varre Vartiaisen astuttua estradille ovat vuorossa heavy ja pop-jazz.

Tuntuu, että Nyman ja Vartiainen lukevat hyvin toistensa ajatuksia ja säveliä. Kieltämättä heidän raskaan tyylin kitaran soittonsa on taitavaa.

Nymanin sekstetti lopettaa lyyrisiin sävyihin. Näin sävelten rikas sateenkaari on valmis.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious