Heikki Halmeen johtama Vox Nova -lauluyhtye alkaa olla niin suosittu, että kohta ei yleisö enää mahdu Puijon kirkon kokoiseen tilaan. Hienoa, että ihmiset ovat löytäneet yhtyelaulun.
Vox Nova esiintyi tällä kertaa kymmenhenkisellä kokoonpanolla. Ohjelmisto ulottui keskiaikaisista Piae Cantiones -lauluista tämän päivän moderneihin jouluisiin sävellyksiin.
Piae Cantiones -lauluista toinen ja kolmas kävivät oppitunnista. Niissä kuultiin rinnakkain alkuperäinen yksiääninen latinalainen versio ja moniääninen Heikki Klemetin sovitus suomalaissanoin.
Hämmästyttävän syvänä unisono-versiotkin soivat, mutta kieltämättä moniääninen harmonia oli antoisampaa.
Liikuttavia, kuulijan sydämen paljaaksi riisuvia rukouksia yhtye teki lauluista Maria, Herran piikanen ja Jeesus-lapsen kehtolaulu. Edellisessä toteutui hallitusti koossa oleva, hienovaraisesti kasvava dynamiikka. Laulu loppui herkkiin pieneneviin tunnelmatehoihin.
Tuttuun Franz Gruberin Jouluyö, juhlayö -lauluun Heikki oli sovittanut yllätysmomentteja. Vokaliisijohdanto soi kauniina, myöhemmät aika-arvovariaatiot olivat säpsähdyttävän jännittäviä eivätkä rikkoneet laulun alkuperäistä henkeä. Illan puhuttelevimpia tulkintoja.
Taitava oli myös Merja Rajalan sovitus Otto Kotilaisen laulusta Varpunen jouluaamuna. Vokaliisi-intro soi herkkänä. Sielukkaalla kauneudella soivat myös sopraanot.
Oman aikamme säveltäjien numerot veivät uudenlaisiin harmonioihin, eivät kuitenkaan vielä repiviin dissonansseihin. Jouko Linjaman kaksi laulua soivat täsmällisen tarkkoina korkeissa rekistereissä, ikään kuin ylhäällä riippuvina sävelpilvinä.
Kultivoitunutta svengiä oli gospel-numerossa Amen. Sen solisti Tiina Jortikka latasi tulkintaan ekspressiivistä voimaa.
Vox Nova on kokoonpano, jossa eri äänet soivat intervallipuhtaina, oivallisessa keskinäisessä voimakkuusbalanssissa. Laulajien alukkeet ovat johdonmukaisia, aloitukset metrisesti täsmällisiä.
Dynaamiset vaihtelut toteutuvat balansoituina. Laulujen muodot Halme toteuttaa rikkeettömän hiottuina ja oivaltavina.
