Kansallisooppera 2.12. Aarre Merikannon Juha on vaihtanut maisemaa. Suomalainen pirtti, korpi, koski ja venäläis-karjalainen kylä on päivitetty tähän päivään. Primitiivielämä on siirretty glitterin ja rahan maailmaan, mutta se tietty suomalaisen elämän harmaus säilyy osana ilmaisua.
Anna Kelon veto on rohkea ja osuva. Modernisoitu ohjaus toimii yllättävän hyvin. Raha ja prostituutio on helppo liittää Juhan tematiikkaan. Vain muutamat sanat tuntuvat kömpelöiltä tässä yhteydessä. Lopputulos olisi ollut vieläkin maukkaampi, jos libretto olisi viritetty teeman mukaan. Siis lisää kunnianhimoa.
Kelon ohjauksessa korpipoljento on vaihdettu huoltamon baariin pieneen nuhjuiseen tilaan, joka löytyy jokaisesta kirkonkylästä. Toinen ulottuvuus on Tallinnan naiskauppa, joka luo kovan kontrastin Marjan kotielämälle. Rankkaa elämää vietetään luksusympäristössä silkin ja sametin, suurien sänkyjen ja rahan keskellä. Ikkunasta siintää Tallinnan silhuetti.
Jani Uljaksen lavasteet tukevat hyvin Kelon uudiskertomusta.
Kun bilelinjalle on lähdetty, huipennetaan kekkerit yökerhoon, jossa tankotanssijat pienissä rihmoissaan kiemurtelevat lavalla.
Sudenpäiset miehet odottavat saalistaan. Fyysinen kimppa-akti toimii vielä kohtalaisesti, mutta valtavat punaiset fallokset miesten vyötäröillä ovat lähinnä huvittavia.
Ankeaa ja himoa Kelon henkilökuvaus toimii tarkasti ja suuret linjat eri maailmojen välillä ovat selkeät. Baarikuvaus on ankea ja karu. Suomalainen kankeus on läsnä.
Tommi Hakala on tunneköyhä ja nöyrä Juha, kun taas Camilla Nylundin Marjalla on vielä ripaus elämän toivoa. Tähän tyhjyyteen iskee Jyrki Anttilan fyysinen ja itsevarma Shemeikka ja saa Marjan syttymään.
Kerrankin lavalla on aitoa intohimoa ja lihallisuutta. Anttila lähestyy Marjaa tosimiehen tavoin, eikä pidättele itseään. Anttila tekee hienon roolityön.
Tommi Hakala on äänellisesti taitava tulkitsija, mutta Juhan hahmo jää vaisuksi. Hakala ei tavoita Juhan henkistä tuskaa, eikä keho viestitä kärsimyksen sanomaa. Shemeikan puukotuskin on pelkkää proosaa. Liian heppoisesti Hakala menee koskeenkin ja vielä mafia-miesten huppu päässään.
Nylundin loistoa Oopperan päähahmoksi nousee Camilla Nylundin Marja. Nylund pystyy muuntumaan ja hienovirittämään ilmaisuaan eri tilanteiden ja ihmisten mukaan. Hän on tunnollinen ja kiltti Juhan vaimo, mutta löytää vaivatta prostituution kylmän tunnemaailman ja on viileän vahakasvoinen maksullinen nainen.
Suurimmissa vaikeuksissa Kelo on ollut anopin suhteen. Nyt hän tekee Lilli Paasikivestä ylienergisen ja hysteerisen aggressio-anopin, joka kiehuu koko ajan. Riikka Rantasen Kaisa on maalaisakan prototyyppi.
Mikko Franck ei säästele orkesteriaan. Monttu pursuaa Merikannon kolorismia, orkesteri puhuu suurella voimalla ja tukee näyttämöä esimerkillisesti. Franck-Kelo-akseli on esityksen ydin. Siis väkevää draamaa ja oopperamyrskyä parhaimmillaan.
