EmediateAd

Kahden sukupolven poppunk-maraton

9.6.2010 18:44
Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Kitaristi-laulaja Billy Joe Armstrongin fani (vas.) pääsi lavalle kaulailemaan idoliaan.

Lisää aiheesta

AKI LEHTI

GREEN DAY Helsingin Kyläsaaressa 8.6.2010 Konserttijärjestäjien huoli maksavien asiakkaiden vähenemisestä ei ollut aiheellinen ainakaan kauniissa suomalaisessa kesäillassa esiintyneen Green Dayn kohdalla. Helsingin Kyläsaareen oli kokoontunut 26000 ihmistä todistamaan bändin toista Suomen vierailua. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1995 puolityhjälle jäähallille soittaneista punkkareista on kasvanut yksi maailman suosituimmista yhtyeistä. Keikalla näkyikin paljon varhaiskeski-ikäisiä, jotka olivat tulleet muistelemaan omaa nuoruuttaan bändin alkupään hittien tahtiin. Kahden viimeisimmän levyn suosion ansiosta paikalla oli myös nuorisoa.

Punkrockista puhuminen on nykypäivän Green Dayn kohdalla turhaa. Uusimmat levyt ovat enemmän velkaa 70-luvun stadionrockille kuin punkille. Tarjolla olikin stadionluokan show niin hyvine kuin huonoine puolineen. Yleisö sai nauttia loistavasta äänentoistosta, pommeista, tulipatsaista ja videoscreeneistä. Huonoina puolina olivat kappaleiden loputon venyttäminen, jatkuva yleisönkosiskelu Helsinki-huudatuksineen ja hutiloiva soitto. Bändi keskittyi enemmän itsensä ja yleisön hauskuttamiseen kuin soittoon ja ylimääräiset kiertuemuusikot lavalla tulivat tarpeeseen. Kyseessä oli enemmänkin show kuin rockkeikka, mutta ihmiset näyttivät silti viihtyvän.

Kaksi- ja puolituntinen keikka koostui melkein pelkästään kaikkien tuntemista hittibiiseistä. Se on melkoinen saavutus, vaikka tiivistämisen varaa setissä olisikin ollut.

Tunnin verran lyhyempänä konsertti olisi ollut loistava. Tällaisenaan touhu alkoi kyllästyttää jo varhaisessa vaiheessa. Se on ymmärrettävää, että jo yli vuoden kiertueella olleen bändin täytyy pitää esiintyminen illasta toiseen tuoreena itselleen ylimääräisillä tempauksilla. Orkesteri olisi voinut luottaa enemmän loistavien kappaleidensa voimaan ja unohtaa sirkustemput.

Melkein 30 kappaletta sisältänyt keikka loppui laulaja Billie Joe Armstrongin yksin akustisella kitaralla esittämiin Good Riddance (Time of Your Life) ja Wake Me Up When September Ends -biiseihin. Kaksi ja puoli tuntia on pitkä aika tehdä mitä tahansa, saati sitten seurata rockkeikkaa. Paikalta poistuneiden ihmisten ilmeistä päätellen maraton-show ajoi kuitenkin asiansa.

Kommentoi artikkelia