KUOPION KAUPUNGINORKESTERI, TUOMAS ROUSI, KAPELLIMESTARI, MARTTI ROUSI, SELLO Sinfoniasarja II Kuopion musiikkikeskus 2.10.
Kuulijan seikkailumatkasta osaltaan oli kyse torstain sinfoniakonsertissa. Sibeliuksen Kaksi kappaletta sellolle ja orkesterille op. 77 osoittautuivat tavattoman hienoksi ja tunnevoimaiseksi musiikiksi. Kappaleessa Cantique (1914) Martti Rousi piirsi sellollaan pitkillä aika-arvoilla Tuomas Rousin johtaman orkesterin taustaa vasten unelmoivaa, laulullista, lyyris-romanttista sävelvirtaa, aivan perinteisessä mielessä kaunista melodiaa.
Kappaleessa Devotion (1915) on lisämerkintänä ab imo pectore, "syvimmästä sydämestä". Niin Martti Rousi menettelikin rakentaessaan rauhan tuntoja, mutta toisaalta traagissävyisiä voimaa uhkuvia jännitteitä.
Illan opintomatkaosuus oli venäläisen Dmitri Kabalevskin (1904-1987) Sellokonsertto nro 2 G-duuri, op. 77.
Sävellyksen haasteena oli sekin, että osat soitetaan yhteen attacca, ilman taukoa. I osan Molto sostenuto -osassa sello aloittaa pizzicatona, jyhkeät kontrabassot soivat taustalla. Osan Martti Rousi rakensi kirjaimellisesti voimakkaasti pidätellen, milloin dialogissa huilun kanssa, milloin kapeahkoa orkestraatiota vasten.
I osan Allegro molto e energico -osassa tulee sostenuto-sävyihin nähden vahva kontrasti. Kokonaan uusi sävelmaailma alkaa II osassa Presto marcato. Osan rytmistä Martti Rousi ja orkesteri tekivät ahdistavan hakkaavan, marssimaisen.
Martti Rousi kehitti sellollaan tarvittavan sisäisen levottomuuden. Tuli ankaria lyömäsoitinten iskuja, Rousi taikoi hurjat juoksutukset ja tulkitsi tuskaiset kamppailut.
III osan lyyrisyyden vastapainoksi tuli sellon rytmisesti levoton kiihkeys, mutta lopussa rauhoittavampi laulu.
Epäilemättä Martti Rousi hallitsee instrumenttinsa suvereenisti. Hän soittaa syvästi paneutuen, vahvalla kehollisella kokonaisfraseerauksella. Kuunteleva yhteistyö vallitsi solistin ja Tuomas Rousin johtaman orkesterin välillä tulkinnassa. Itse konserton musiikki jäi kuulijalle sisäisine ristiriitoineen hieman arvoitukseksi.
Ei puhettakaan, että Beethovenin 4. sinfonian B-duuri, op. 60 tulkinta olisi jäänyt minkään täytenumeron asemaan. Sitä luokkaa oli Tuomas Rousin johtajan energia.
I osan juhlallisen mollijohdannon jälkeen tulivat esiin hilpeät duurisävyt. II osan Adagio rytmit olivat keinuvia ja melodiain ilme juhlallinen. Erityisesti IV osa soi kuohuvan elämäniloisena.
Epäilemättä Kuopion orkesteri on hyvin kotona Beethovenin parissa. Sen sai jälleen todeta.
