Modernia kamarijazzia

Kuva: Anu Mattila

Jouni Hokkanen Band keräsi mukavasti aplodeja.

Musiikki

JOUNI HOKKANEN BAND

Kuopion Jazzklubi 2.12.

Kontrabasisti Jouni Hokkasen kvintetissä soittaa kaksi hyvin tunnettua suomalaista nuorta jazzmuusikkoa, saksofonisti Jussi Kannaste ja trumpetisti Kalevi Louhivuori. Sen sijaan bändin johtaja itse sekä kitaristi Anders Östling ja rumpali Timo Koskinen ovat täällä päin vähemmän nimekkäitä.

Keikka oli itse asiassa Hokkasen sävellyskonsertti, piti sisällään materiaalia kahdelta albumilta. Muusikkojen mukautuva, kiinteä ja hienovarainen yhteistyö toimi hyvin konsertissa.

Kuullut Hokkasen sävellykset näyttäisivät rakentuvan jazzin perinteelle, mutta hän kokeilee mielellään uudentyyppistä, viileän analyyttistä melodista ajattelua, jopa hieman atonaaliseen suuntaan. Näitä kappaleita ei todellakaan moni kuulija viheltele keikan jälkeen.

Sävellysten johtomotiivina oli Hokkasen mukaan matkalla olo, keikan avauksena kahdesta numerosta koostunut Matka Savoon. Temaattisen esittelyn tekivät useimmin Kannaste ja Louhivuori.

Tätä ei voinut heti alusta lähtien olla huomaamatta. Jouni Hokkanen oli tajunnut akustisen tilan vaatimukset ja säätänyt volyymit matalalle tasolle. Kuuluvuus oli soinnillisesti ihanteellinen, soitinten erottuvuus aivan hämmästyttävän hyvä. Kelpaisi malliksi mille tahansa bändille.

Kappaleen Calling Home aloitti Anders Östling taidokkaalla kitarajohdannolla, jossa modernit, hankalat soinnut kiinnittivät tarkkaavaisuuden. Kalevi Louhivuori esitteli hyppelevän töksähtelevän jännän teeman, toteutti myöhemmin myös ilmiselviä Miles Davis -värejä.

Jouni Hokkanen teki bassollaan yksinään teknisen tutkielman, hyvin jäsennellyn ja yhteen sidotun ideoiden jatkumon. Hän käytti kohdin voimakasta vibratoa, näppäsi säveliä myös otekäden yläpuolelta. Kappale oli omistettu kahdelle basson legendalle, Jaco Pastoriukselle ja Nils-Henning Ørsted-Pedersenille.

Kappale Lazy Sunday piti sisällään kiintoisan kontrastin. Alussa sävelet valuivat hiljalleen Kannasteen ja Louhivuoren soittimista. Sitten laiskottelu seis! Bändi ryntäsi kerrassaan villin humoristiseen avantgarde-juoksuun.

Jälkiruoka oli varattu loppuun. Sen tarjosi lähinnä Kalevi Louhivuori soolossaan, joka oli täynnä äkäisiä salamoita. Timo Koskinen hankki kauluslaattoihinsa natsat rumpusoolollaan. Ylimääräinen oli komea balladi.

Yleisöä vähän, mutta aplodeja sitäkin enemmän. Hyvin menee siis vaikeakin jazz perille.

PAULI VESAKAS

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious