Omien soittajien energistä riemua

Kuopion kaupunginorkesteri Sinfoniasarja IV

Kuopion Musiikkikeskus 22.10. Kapellimestari Sascha Goetzel, viulusolisti Esko Hilander, oboesolisti Arto Parkkinen. Kyynikko ajattelisi, että kaupungin on rahapulassa pakko käyttää solisteina orkesterin omia soittajia.

Rakentavampaa on pitää sitä näyttönä orkesterin parhaiden muusikkojen taidoista.

Ralph Vaughan Williams (1872-1958) on keskitärkeä säveltäjä, jota soitettaneen nykyään vain angloamerikkalaisessa maailmassa.

Hänen teoksensa The Lark Ascending, romanssi viululle ja orkesterille, on hengeltään impressionistis-romanttinen sävellys, helposti avautuvaa, tonaalista musiikkia.

Orkesteri aloittaa hitailla, herkillä piano-sävyillä, Esko Hilander tulee viulullaan mukaan haaveilevilla, pitkillä sävelillä. Sordinoitujen jousien äänikenttä on pastoraalisen rauhoittava.

Sävellyksen idea on sooloviulun kuultavien värien ja laulun leijailu orkesterin taianomaisen sävelkylvyn yllä. Siinä Hilander toimi kestävällä, rauhallisesti fraaseja rakentavalla hallinnalla. Sascha Goetzelin oivallisen balansoinnin ansiosta Hilanderin hieman ohutäänisen instrumentin kuuluvuus oli riittävä. E-kielen ylimpiä säveliä hänen oli vaikea saada laulavasti syttymään.

Tulkinta puhutteli tunnevoimallaan.

Richard Straussin (1864-1949) Oboekonsertto on komeaa musiikkia. Jos ymmärsin oikein, ei solistin päätarkoitus ole briljeerata teknisellä virtuositeetilla, vaan tuottaa pitkät, hyvin sidotut, soinniltaan eteeriset fraasit ja muotoilla kokonaisuutta.

Näin Arto Parkkinen tekikin. Ensimmäiseen osaan hän rakensi valoa, myös ketteryyttä. Toinen osa hahmottui resignoiduksi meditaatioksi. Goetzel maalasi orkesterilla rikasta sävelkolorismia.

Allegro-osan tekniset virtuoosiset vaatimukset Parkkinen selvitti huoletta. Goetzel pani orkesterin syöksymään täyteen sävelvirtaan. Täyttä energistä riemua.

Jean Sibeliuksen Sinfonian nro 5 Es-duuri op. 82 täysi draama muodostui lopussa. I osan ensimmäinen puoli oli jännitteen rakentamista, toisessa oli rajua yllättävyyttä. Sitä luonnehtivat jännitteelliset jousisävyt, viulujen ja alttoviulujen pizzicatot kuin pelottavat metsän maahiset.

Kolmososassa teema eteni sykkivällä otteella alttoviuluilta viuluille, sitten wagnermaisen draamallisesti soiville käyrätorville.

Loppu vyöryi järeän laveana, täynnä Sturm und Drangia. Tästä Goetzel korjasi laakerit. Orkesteri myös.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious