Oopperakirjallisuuden värikylläinen helmi Carmen valloittaa yhä

Kuva: Jussi Nukari/Lehtikuva

Stella Grigorian Carmenin roolissa ja Mikhail Kolelishvili Zunigan roolissa.

Georges Bizet Carmen

Ensi-ilta Savonlinnan Oopperajuhlilla Olavinlinnassa 3.7. Carmen kuuluu kiistatta koko oopperakirjallisuuden kiintotähtien joukkoon. Se on yksi kaikkein rakastetuimmista teoksista ja sisältää tunnetuimpia aarioita. Jopa alkusoitto ja välisoitot ovat tuttuja itsenäisinä numeroina.

Toraeadorin aarian, Habaneran, Mustalaislaulun ja Kukka-aarian täysverinen melodiikka säilyttävät hohtonsa vuodesta toiseen. Orkestraation ja soinnullisuuden kekseliäisyys valloittavat kuuntelukertojen niitä kuluttamatta.

Musiikkia leimaa runollinen tunteellisuus ja voimakas yhteys draamaan. Tyyliltään ooppera on säveltäjänsä sielunmaiseman mukaisesti ranskalainen. Kansanlaulu- ja rytmivaikutteet paikantavat tapahtumat 1800-luvun Espanjaan.

Jostain syystä ensi-illassa koko koneistolla oli hehkuvan tunnelman suhteen käynnistymisvaikeuksia. Myös yleisö syttyi vasta ensimmäisen näytöksen loppua kohti. Lämmikkeeksi tarvittiin kuorokohtauksia, jotka läpi esityksen toivat katsomon puolella kaivattua vauhtia ja väriä.

Itse Carmen, georgialaissyntyinen sopraano Stella Grigorian, oli kyllä elementissään ensi tahdeista lähtien. Etelämaalainen temperamentti ja vapauden ylistys tulivat tulkituiksi samalla hulvattomasti ja hallitusti.

Don Josén traaginen kertomus perinteisten normien määrittämästä intohimojensa ohjaamaksi hahmoksi on toisaalta tässäkin produktiossa keskeinen juonne.

José oli kyllä Vsevodod Grivnovin tulkitsemana uskottava, mutta myös hiukan sääliä herättävä.

Josén menneisyyden Micaëla ja Carmenin tulevaisuuden Escamillo edustivat oivallisesti erilaisia elämäntapoja jouduttaen Carmenin kohtalon täyttymistä. Koko laulajakaarti täytti hyvin paikkansa kuorot mukaan lukien, samoin osaava orkesteri.

Vaikka kokonaisuus muodostui nautittavaksi, jotain myös oli liian vähän. Mikäli ooppera aikoo valloittaa uusia yleisöjä, on välttämätöntä satsata visuaalisen ilmeen dynamiikkaan. Tarvitaan lisää valoa ja väriä vaikka epookki-ilmeen kustannuksella tai sitä varioiden.

Yleisö viehtyy selkeästi hahmottuvista koreografioista, joita nytkin nähtiin joukkokohtausten sekavamman sujumisen ohessa.

Eloisa musiikillinen elämys ei riitä kompensoimaan harmaata yleisilmettä.

Toki 135-vuotias mestariteos nytkin on kokemisen arvoinen. Musiikillinen ilmapiiri ja värikylläisyys eivät petä. Ainutlaatuinen ooppera hehkuu lämpöä ja viehättää teemoillaan.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious