Taitavaa sävellystyötä

Kuopion kaupunginorkesteri Sinfoniasarja II

Musiikkikeskus torstaina 4.2. Sinfoniasarjan käsiohjelma osuu asian ytimeen konsertin luonnehdinnassa: Taitavat yleisön käsittelijät. Nerous, joka usein säveltäjiin liitetään, taitaakin olla juuri tätä: taitoa kirjoittaa laadukasta, selkeärakenteista, kaikin tavoin toimivaa musiikkia. Etenkin Haydn ja Mozart elivät ajassa, jolloin säveltämisen elinehto oli miellyttäminen. Heille se hyväksytään - jos nykyään säveltäjä kirjoittaa suurta yleisöä tai mesenaatteja miellyttävää musiikkia, katsellaan hieman nenänvartta pitkin.

Kovassa seurassa ollut säveltäjä Pehr Henrik Nordgren nousi konsertin avausnumerolla ehkä hieman yllättäen illan säveltäjistä kiintoisimmaksi. Ehkäpä myös siksi, ettei Nordgrenin vahvan ilmaisullista, mielialasta toiseen voimakkaasti mutta hallitusti siirtyvää musiikkia liiemmälti elävänä Savossa kuule. Nordgrenin musiikille ominaista onkin taitava draaman taju ja vahvat tunnelmat.

Illan teoksessa Euphonia III säveltäjälle läheinen Šostakovitš pilkahtaa tavanomaista voimakkaammin esiin. Kapellimestari Juha Kangas, säveltäjän pitkäaikainen ystävä, löysi kaupunginorkesterin luotsina teoksen syvyydet ja valonsäteet juuri oikealla, satuttavalla tavalla.

Mainiota työtä Juha Kangas oli tehnyt myös klassismin ajan teosten parissa. Kaupunginorkesterin soitossa, etenkin viuluissa, oli tavallista enemmän ilmavuutta ja valoisuutta, hyvää fraseerausta. Dynamiikka soljui yllättävän yhtenäisenä tuoden musiikkiin selkeyttä. Teosten tempovalinnat olivat kohdallaan ja musiikki soljui ongelmattomasti eteenpäin.

Mozartin pianokonserton B-duuri KV 456 solisti Kalle Randalu toimi hyvässä yhteisymmärryksessä orkesterin ja kapellimestarin kanssa, musisointi eteni miellyttävän virkeänä ja vapautuneena, juoksutukset helmeilivät, Andante sykki vakuuttavaa kauneutta. Ylimääräisenä Randalu tarjoili jo hänelle melko vakiintuneen erikoisuuden: Mozartin lasiharmonikalle säveltämän adagion.

Kangas ei hae wieniläisklassismia johtaessaan mitään äärimmäisiä tehokeinoja tai sytyttäviä temppuja, Haydnin Sinfoniassa nro 104 ei kuultu "kujeilevia yllätyksiä" tai vastaavia. Lähestymistapa toisaalta myös riisuu musiikin näyttämään peruskasvonsa: hyvin tehtyä, kaunista, yleisöönmenevää. Mikä on sitten puhdasta teknistä taitoa, mikä historian myötä säveltäjähahmoihin liitettyä ylimaallista neroutta jota tavallinen ihminen ei voi ymmärtää - jää kunkin itsensä päätettäväksi.

JUSSI MATTILA

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious