Uskomaton Iron Maiden - ilman räjähdyksiä

Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Iron Maiden -yhtyeen laulaja Bruce Dickinson rauhoitteli yleisöä myrskyn riepottelemalla Sonisphere-festivaalilla Porissa.

IRON MAIDEN, ALICE COOPER JA IGGY & STOOGES Porissa 8.8.2010. Sonisphere-myrskyn koettelema yleisö koki yhden Iron Maidenin parhaista ja uskomattomimmista keikoista. Tämän sanoivat ääneen muun muassa laulaja Bruce Dickinson ja manageri Rod Smallwood.

Vilpittömästi esiintynyt Dickinson arvosti suomalaista yleisöä, joka pysyi hädän hetkellä kylmäpäisenä. Jossain muualla maailmassa olisi syntynyt mellakka, laulaja arveli.

Illan viimeisenä esiintynyt Iron Maiden oli kaksi tuntia aikataulusta jäljessä, mutta mylvi täyden setin. Bändin ylivoimaisuutta korkeammalle nousi vain tekniikan korjannut lavahenkilökunta.

Porin keikka jäänee Dickinsonin mieleen myös kipuna häntäluussa. Raivokas sisääntulo päätyi julmaan liukastumiseen märälle lavalle. Karismaattiselle esiintyjälle ei tuottanut vaikeuksia kääntää märkää vastoinkäymistä voitoksi. Itsevarmasti hän hehkutti, kuinka lattiakin hikoilee Iron Maidenin soittaessa.

The Wicker Manilla alkanut kaksituntinen keskittyi Bruce Dickinsonin paluulevy The Brave New Worldiin (2000) sekä Dance of Deathiin (2003).

Blood Brothers omistettiin Ronnie James Dion muistolle. Itsestään selvimmät hitit Iron Maiden jätti coverbändien soitettavaksi.

Encoreissa yleisöä toki huudatettiin The Number of The Beastilla. Myrskyräjähdyksen jälkeisessä Sonispheressä ei nähty pyrotekniikan liekkejä. Porin ylle laskeutunut sumu ja Dance of Deathin kaltaiset pitkät eepokset riittivät luomaan tarpeeksi draamaa ja jännitettä Iron Maidenin keikalle.

Iggyn jamit

Iltapäivällä myrsky alkoi hetkellä, jolloin Iggy & Stoogesin piti nousta lavalle. Tunti eteenpäin tästä koettiin kompromissien rockhistoriaa, kun hyväntuulinen Iggy Pop hyppäsi lavalle piristämään märkää yleisöä.

Sähköä ja ehjiä soittimia riitti neljän biisin puoliakustiseen keikkaan. Raw Power, Search and Destroy ja Gimme Danger -biiseissä hengetöntä kitarakomppia soitti Stoogesin James Williamson.

I Wanna Be Your Dog sai vahvistukseksi Steve MacKayn saksofonin. Hän joutui soittamaan saksofonia laulumikrofoniin, josta soittoon syntyi piristävää punksäröä.

Mötley Crüe -tragedian ainoa ääni oli yleisön pettynyt kohahdus, kun juontaja kertoi keikan peruuntuneen kakkoslavan tuhoutuneen tekniikan vuoksi.

Uutinen oli järkytys etenkin nuorelle yleisölle, kuten paikoilleen jähmettyneelle Too Fast For Love -paitaiselle tytölle.

Ennen Iron Maidenia esiintynyt Alice Cooper oli sunnuntain esiintyjistä epäkiitollisimmassa asemassa. Theatre of Death -kiertueen kauhulavasteet näyttivät myrskyn jälkeen vitsiltä. Lisäksi ne veivät huomion Slayerin kamoilla soittaneen bändin hirmuiselta ja rockglamourin katkuiselta vauhdilta.

Poisonissa Alice Cooperin äänen annettiin karata tarkoituksella harakoille ja raakkuminen toi puhkisoitettuun biisiin persoonallista holtittomuutta.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious