| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Vaihtelevissa venäläistunnelmissa
KUOPION KAUPUNGINORKESTERI. Kapellimestari Sascha Goetzel. Rainer Küchl, viulu. Sinfoniasarja I
Kuopion Musiikkikeskus 21.1.
Illan säveltäjänimet, venäläiset Dmitri Šostakovitš ja Alexander Glazunov tunsivat toisensa hyvin ja tekivät toisilleen siviilielämän palveluksia, Glazunov järjesti Šostakovitšille valtion stipendin, ruokarahaa, 1920-luvun vaikeina vuosina - Šostakovitš vastasi kieltolakia uhmaten tuoden Glazunoville tämän syvästi rakastamaa vodkaa.
Jos Šostakovitš parikymppisenä opiskelijana olikin uhmakas, oli Viulukonserton nro 2 cis-molli sävellysaikaan 60-luvulla tilanne toinen: Neuvostoliitossa vallitsi uusi kylmä kausi ja säveltäjän musiikissa on kuultavissa ankeita, alistuneen alakuloisia tunnelmia. Lähes vain ja ainoastaan niitä.
Teoksen sisäänpäinkääntyneisyys istui illan solistille, Wienin filharmonikkojen konserttimestarina toimivalle Rainer Küchlille, jonka lähestymistapaa musiikkiin voisi kuvata enemmän analyyttiseksi kuin puhtaan solistiseksi. Mutta nimenomaan analyyttisyytensä kautta Küchl sai teoksen mietiskelevän luonteen aukeamaan ja koskettamaan kuulijaa. Orkesteri pysyi hyvin kapellimestari Sascha Goetzelin otteessa ja Seppo Parkkisen soittamat käyrätorviosuudet olivat solistinkin kiitoksen arvoisia.
Glazunov ei - vodkankuljetuksesta huolimatta - intoutunut koskaan Šostakovitšin musiikin ystäväksi. Hänen omassa sävellystekniikassaan näkyy ja kuuluu niin monelle venäläissäveltäjälle ominainen loistokas orkestrointikyky - liekö jälleen Rimski-Korsakovin peruja.
Glazunovin Sinfonia nro 7 F-duuri jätti etenkin avausosassaan positiivisen vaikutelman - joskin orkesterin tarkkuus ei enää ollut samaa luokkaa kuin solistikappaleessa, jonka harjoitteluun lienee panostettu enemmän.
Rohkeammalla, täyteläisen romanttisella asenteella teos olisi saattanut syttyä hehkumaan pienistä epätarkkuuksista huolimatta.
Glazunov ei tee suurta vaikutusta rutiinisoiton kautta. Etenkin musiikin taitteet olisivat kaivanneet pontevampaa uutta sytyttämistä ja intonaation kanssa olisi ollut varsinkin vaskilla vielä töitä.
Toisen osan kertovan runollisissa tunnelmissa oli tehty säästöliekkiratkaisu joka ei myöskään sytyttänyt: sinfoniaan kirjoitettu harppu oli korvattu pianolla.
Viimeksi tätä temppua lie Kuopiossa jouduttu käyttämään 80-luvulla.
Tähänkö on juustohöyläleikkurin käsissä tultu?
|
|
Konsertit
Näyttelyt
| Simpukankerääjien tragedia avaa ikkunan Kiinaan 24.8.2010
|
| KARIN BJÖRKLUND-RISSANEN - Grafiikkaa Taidekeskus Väinölässä 27.8. asti. 07.8.2010
|
| Pieni lapsi kohtaa suuren pahan Homasen töissä 29.7.2010
|
| Nanna Hänninen ja pilvenpiirtäjät 02.7.2010
|
| Ajaton käsityöläinen 14.6.2010 21:49
|
Teatteri
| Nauru avaa surunkin 31.8.2010
|
| Oopperalaulajan ääni vie Onnen maahan 29.7.2010
|
| Kaksi laulavaa ja hymyilevää rakennusmiestä 17.7.2010
|
| Nainen on tärkeä Kalevalassakin 13.7.2010
|
| Iso pala Mukkaa 13.7.2010
|
Tanssi
| Hykerryttäviä vanhuksia 25.6.2010
|
| Miesenergiaa ja tiukkaa feminiinistä asennetta 24.6.2010
|
| Viihdyttävää tangon hurmaa 24.6.2010
|
| Teoksissa hehkui tumma kauneus 23.6.2010
|
| Tulikuumaa balettia 23.6.2010
|