Vaihtelevissa venäläistunnelmissa

KUOPION KAUPUNGINORKESTERI. Kapellimestari Sascha Goetzel. Rainer Küchl, viulu. Sinfoniasarja I

Kuopion Musiikkikeskus 21.1.

Illan säveltäjänimet, venäläiset Dmitri Šostakovitš ja Alexander Glazunov tunsivat toisensa hyvin ja tekivät toisilleen siviilielämän palveluksia, Glazunov järjesti Šostakovitšille valtion stipendin, ruokarahaa, 1920-luvun vaikeina vuosina - Šostakovitš vastasi kieltolakia uhmaten tuoden Glazunoville tämän syvästi rakastamaa vodkaa.

Jos Šostakovitš parikymppisenä opiskelijana olikin uhmakas, oli Viulukonserton nro 2 cis-molli sävellysaikaan 60-luvulla tilanne toinen: Neuvostoliitossa vallitsi uusi kylmä kausi ja säveltäjän musiikissa on kuultavissa ankeita, alistuneen alakuloisia tunnelmia. Lähes vain ja ainoastaan niitä.

Teoksen sisäänpäinkääntyneisyys istui illan solistille, Wienin filharmonikkojen konserttimestarina toimivalle Rainer Küchlille, jonka lähestymistapaa musiikkiin voisi kuvata enemmän analyyttiseksi kuin puhtaan solistiseksi. Mutta nimenomaan analyyttisyytensä kautta Küchl sai teoksen mietiskelevän luonteen aukeamaan ja koskettamaan kuulijaa. Orkesteri pysyi hyvin kapellimestari Sascha Goetzelin otteessa ja Seppo Parkkisen soittamat käyrätorviosuudet olivat solistinkin kiitoksen arvoisia.

Glazunov ei - vodkankuljetuksesta huolimatta - intoutunut koskaan Šostakovitšin musiikin ystäväksi. Hänen omassa sävellystekniikassaan näkyy ja kuuluu niin monelle venäläissäveltäjälle ominainen loistokas orkestrointikyky - liekö jälleen Rimski-Korsakovin peruja.

Glazunovin Sinfonia nro 7 F-duuri jätti etenkin avausosassaan positiivisen vaikutelman - joskin orkesterin tarkkuus ei enää ollut samaa luokkaa kuin solistikappaleessa, jonka harjoitteluun lienee panostettu enemmän.

Rohkeammalla, täyteläisen romanttisella asenteella teos olisi saattanut syttyä hehkumaan pienistä epätarkkuuksista huolimatta.

Glazunov ei tee suurta vaikutusta rutiinisoiton kautta. Etenkin musiikin taitteet olisivat kaivanneet pontevampaa uutta sytyttämistä ja intonaation kanssa olisi ollut varsinkin vaskilla vielä töitä.

Toisen osan kertovan runollisissa tunnelmissa oli tehty säästöliekkiratkaisu joka ei myöskään sytyttänyt: sinfoniaan kirjoitettu harppu oli korvattu pianolla.

Viimeksi tätä temppua lie Kuopiossa jouduttu käyttämään 80-luvulla.

Tähänkö on juustohöyläleikkurin käsissä tultu?

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious