EmediateAd

27 kertaa kuolema

3.3.2010 21:48
Kuva: Marko Happo

Taiteilija Kirsi Pitkänen testaa, toimiiko hänen interaktiivinen installaationsa. Testiä seuraavat Ars Liberan taiteilijat Pekka Hiltunen (edessä vas.), Kari Juutilainen, Tuija Suutari (oik.) ja Marja-Liisa Tikkanen.

Kuva: Marko Happo

Antti Immosen kipsinen Koralliriutta (2009) pysäyttää Poleenin aulassa.

Kuva: Marko Happo

Tuija Suutarin suuren akryylimaalauksen, Punainen helma värimaailma on herkullinen.

Kuva: Marko Happo

Arto Väisäsen herkkä Viestintuoja tuo mieleen kuoleman (hiili ja gesso kankaalle).

VUOKKO VILJAKKA

ARS LIBERA KALMA

Näyttely Kulttuurikeskus Poleenissa Pieksämäellä 4.3.-5.4. Antti Immosen Koralliriutta, kipsinen pienoismalli on suorastaan puistattavan ajankohtainen. Kaupunki on romahtanut ja hautautunut harmaaseen tuhkaan. Chilen maanjäristyksestä on kulunut vajaa viikko ja Haitin tuho tuoreessa muistissa. Teos huutaa, missä rytisee seuraavaksi?

Kuopiolainen Immonen ja 26 muuta Ars Liberan pohjoissavolaista taiteilijaa tarttui rohkeasti kuolema-teemaan ja syntyi Kalma-näyttely. Immosen Koralliriutta nähdään kesällä myös Rakentajat-näyttelyssä Kuopiossa.

Luuranko keikistelee
Arsliberalaisten ote ei ole teemasta huolimatta synkkä. Esimerkiksi Immonen lähestyy aihetta toisessa näyttelytyössään kipsistä ja puusta rakennetulla luurangolla (Maahan Kerberos).

Kaksikasvoinen luuranko keikistelee keskellä päänäyttelysalia: Tervetuloa kuoleman porteille. Immosen omaperäisiä ja puhuttelevia veistoksia ei voi ohittaa olan kohautuksella.

Immosen lisäksi vahvoina tekijöinä näyttelystä nousevat esiin tutut nimet, muun muassa Tuija Suutari, joka vaikuttaa nykyisin Orimattilassa sekä kuopiolaiset Kari Juutilainen, Arto Väisänen ja Kirsi Pitkänen.

Suutarin kaksi suurta akryylimaalausta, Punainen helma ja Aprikoosipuu ottavat haltuunsa Poleenin paraatipaikat, aulan korkeat seinät. Paikat on valittu hyvin. Suuret seinät sallivat värien räiskyä.

Punaisessa helmassa piirtyvät esiin joutsenten hahmot ja polvistunut nainen. Kepeäniloiset värit, pääosassa purppura ja turkoosi muodostavat jännittävän ristiriidan ahdistuneen kuvamaailman kanssa.

Pää tyynyyn
Juutilaisen kaksi- ja kolmiosaiset maalaussarjat on ripustettu yläparvelle. Triptyykissä Montra fingro mustat ja kulmikkaat hahmot henkivät kylmää kuolemaa.

Väisänen lähestyy teemaa pehmeästi. Suuri hiili- ja gessopiirros Viestintuoja on tavattoman surullinen. Piirroksen lintu kantaa viestiä kuolemasta.

Pitkäsen interaktiivinen installaatio Levolle laske luojani kutsuu katsojat valkoisella kankaalla peitettyyn sänkyyn: kengät pois ja pää tyynylle. Tyynyn äänimaailma aktivoituu, kun makaaja painaa siihen päänsä. Sängylle uskaltautuvat saavat kokea taiteilijan kiireen sydämenlyöntejä myöten.

Pitkänen sai installaatioidean unettomana yönä. Teos muistuttaa, että elämä alkaa, mutta usein myös päättyy sängyssä ja siinä välissä kuolemanväsyneen ihmisen on hyvä painaa päänsä tyynyyn.

Keltainen kuolema
Yläsavolainen Seppo Kääriäinen ei kainostele kuoleman kliseitä. Öljy- ja temperamaalauksissa ei ole vaikeasti avautuvia vihjeitä, vaan suorasukaisia kuvia ruumiista ja kuoleman luisevista kourista. Teeman reilun selkeä käsittelytapa toistuu maalausten nimissä, Valvojaiset ja Kalmankoura.

Pirteän keltainen väri luo Kääriäisen maalauksiin kiinnostavaa yllätyksellisyyttä, vähän samaan tapaan kuin Tuija Suutarin maalauksiin.

Ensivaikutelma niukasta kuvamaailmasta tunnetun, kuopiolaisen Antti Röngän maalauksista on, että ne ovat nyt väärässä paikassa. Mitä tekemistä liedellä ja talolla on kuoleman kanssa?

Tämä pelkistämisen taituri saa kuitenkin kuolemakin mukaan pelkistettyyn maailmaansa. Talon mustina tuijottavien ikkuna-aukkojen takana ja lieden uunin luukussa asuu jotain pelottavaa.

Kuopiolainen Kristiina Korpela on nostanut seinälle VR:n vanhan työhaalarin ja koristellut sen kukka-applikaatioilla osaksi installaatiota Puhkikuluneet. Missä on kuolema, missä on kalma?

Voi toki kuvitella, että haalaria joskus käyttänyt on jo vainaja. Yhteys kuolemaan tuntuu myös aika kaukaiselta yläparvekkeelle kootuissa teoksissa.

Jokainen joutuu joskus katsomaan kuolemaa silmästä silmään, joten teeman väljä tulkinta on luonnollista. Teema antaa tekijöille lähes rajattomat mahdollisuudet, mutta tarjoaa myös riskin harhautua sivupoluille.

Kommentoi artikkelia