| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot |
|
|
|
Ajaton käsityöläinen
Veikko Vionojan tekniikka oli lasuurimaalaus. Kuvassa maalaus Ruiskukkia vuodelta 1975. Sara Hildénin taidemuseo.
Veikko Vionojan omakuva vuodelta 1943. Ateneumin taidemuseo.
Veikko Vionoja: Kesämökin sisäkuva, 1974. Jyväskylän yliopisto / Tissarin taidekokoelma.
VEIKKO VIONOJA - TEKIJÄMIES Ateneumin taidemuseo 3.10. saakka. Veikko Vionoja (1909-2001) on Suomen sodan jälkeisen taiteen suuria nimiä ja juuri se taiteilija, joka 1970-luvun lopullisesti kaupungistuvassa maassa oli uskomattoman suosittu väistyvän elämäntavan tulkki. Runsaasti vaikutteita antaneen taiteilijan Etelä-Pohjanmaan maisemista on nyt taiteilijan satavuotissyntymän kunniaksi koottu edustava otos Ateneumin taidemuseoon.
Vionojan taide kypsyi täyteyteen melko myöhään. Hän aloitti maalaamisen jo teini-iässä ja maalasi alttaritaulun kotipitäjänsä Ullavan kirkkoon jo 18-vuotiaana. Ateneumiin hän hakeutui vuonna 1936, mutta sota katkaisi aloitetun uran. Sodan jälkeen taiteilija muutti pysyvästi Helsinkiin.
Lopullista sitoutumista Etelä-Pohjanmaan maisemaan edesauttoivat Etelä-Pohjalaisen Osakunnan ja Muinaistieteellisen toimikunnan järjestämät seitsemän piirustus- ja maalausmatkaa Kannuksen Mutkalammelle vuonna 1952. Museotarkoituksiin syntyneistä tarkoista piirustuksista syntyi kuitenkin luonnospankki, josta Vionoja ammensi monia aiheita ja kehitti maalaamisensa 1960- ja 70-lukujen hiljaiseen intensiteettiin.
Väistyvää ja ikuista
Vionoja on sisällyttänyt maalauksiinsa kaikki Etelä-Pohjanmaan menneen maaseutukulttuurin tyypilliset ainekset. Toisiaan liki olevat talot ja aitat, sisäkuvat huoneesta toiseen nähtyinä, kellot, raanut, matot ja huonekalut ovat agraarikulttuurin esinemateriaali. Valon, vuodenaikojen ja säiden muutoksessa kiertävä rytmi on pysyvyyttä, jonka keskellä ihminen esiintyy roolissa, joka on läsnä oleva mutta ei hallitseva.Näistä aineksista Vionoja luo kokonaisuuksia, jotka lähemmin tarkasteltuina sisältävät uskomattoman määrän kuvan rakentamiseen ja värin käyttöön tarvittavaa ammattitaitoa. Hänen kuviensa tarkkuus ja korkea käsityöläisyys ovat selvää tekijämiehen jälkeä, mutta kyseessä ei ole pelkkä trendikäs sisustuslehtinostalgia vaan visuaalinen tihentymä, jonka katsomiseen liittyvät viestit ovat lähes arkkityyppisiä ja aina ajankohtaisia.
Katsomisen historiaa
Vionojan tilan käyttö on hyvin historiatietoista. Maalauksen esiintyminen ikkunana, joka avautuu tilaan ja sieltä toiseen tilaan, on jo renessanssista tuttu teema, jolla mieli ohjataan ajattelemaan enemmän kuin sen, minkä silmä kohtaa.Maalaukset ovat synteettisiä. Koko keskeisen tuotantonsa Vionoja maalasi Helsingissä, Lallukan ateljeessa. Mielikuvista maalaava taiteilija ei voi loputtomasti ammentaa omasta päästään, vaan hänellä täytyy olla tietoa sekä värien käytön tekniikasta että väriteorioista päätyäkseen niin suureen moninaisuuteen ja intensiteettiin kuin nämä maalaukset.
Vionojan maalaustekniikka on lasuurimaalaus. Se on hidas, ohuita kerroksia päällekkäin tuottava maalaaminen, joka mahdollistaa hienot värisiirtymät. Hän oli myös tietoinen abstraktin maalauksen väriopillisista laeista; häntä myös kiinnosti Victor Vasarelyn ei-esittävä taide.
Hänen ateljeensa seinät oli maalattu neutraalin harmaiksi ja valaistus tuli päivänvalolampuista. Näitä ohjeita noudatetaan Ateneumin näyttelyssä ja se toimii.
Esine on tekosyy
Oma lukunsa on se, missä määrin Vionojan taide heijastaa sodan käyneen sukupolven eksistentialistisia tuntoja. Minulle hänen pelkistetyimmät maalauksensa tuovat mieleen italialaisen Giorgio Morandin maalaukset, joissa esine on tekosyy jonkin pysyvämmän läsnäolon ilmaisuun. Tässä ei tarvitse puhua keijuista tai muistakaan kummituksista, sillä kyse on sanan rajallisuudesta kuvan edessä.Ruumista keskeisenä tapahtumapaikkana pitävä nykyfilosofia kysyykin: Mitä aivoissamme tapahtuu silloin, kun katsomme? Millainen ajatus syntyy silmän kautta?
Tässäkin katsannossa Vionojan taide on kiinnostavaa. Menneen ajan kaunis ilmiasu päätyy väri- ja muotorinnastuksiin, joiden risteily ei ankkuroidu pelkästään tiettyyn aikaan vaan on atmosfääristä myös nykytaiteen tarkoittamassa hengessä.
|
|
Kuvataide ja näyttelyt
- Tilhi tukka pystyssä 17.01. 00:01 Iiro-Pekka Airola
- Taitonaiset paikallaan 13.01. 00:00 Ansa Heinonen
- Sisarukset vangitsivat talven valoa 13.01. 00:00 Vuokko Viljakka
- Tom of Finland -kokoelma Turkuun 18.12.2011 0:00
- Oiva ripustus antaa erilaisuudelle tilaa 6.12.2011 0:01 VUOKKO VILJAKKA
- Kiltin miehen riettaat kuvat 25.10.2011 5:00 Vuokko Viljakka
- Sulaa aikaa etsimässä 31.8.2011 0:00 Jantso Jokelin
- Taidenäyttely kuvaa demokratian irvokkuutta 9.7.2011 0:01 Jantso Jokelin
- Aika ei kuivata akvarellistin sivellintä 6.7.2011 0:00 Kari Angeria
- Pikkutarkkoja visioita luonnosta 6.7.2011 0:00 Johannes Palmgren
Konsertit
| Erhu soi tunteikkaan lumoavasti 04.2.2012
|
| Nielsenin musiikissa soi elämä 29.1.2012
|
| Balanssi kantaesityksen kompastuskivenä 13.1.2012
|
| Tanssii orkan kanssa 05.1.2012
|
| Jouluista hartautta ja kauneutta 21.12.2011 0:01
|
Näyttelyt
| Tilhi tukka pystyssä 17.1.2012
|
| Sisarukset vangitsivat talven valoa 13.1.2012
|
| Taitonaiset paikallaan 13.1.2012
|
| Tom of Finland -kokoelma Turkuun 18.12.2011 0:00
|
| Oiva ripustus antaa erilaisuudelle tilaa 6.12.2011 0:01
|
Teatteri
| Ahaa Teatteri tutkii nuoruutta 09.2.2012
|
| Ihmisvaatteet, koiran aatteet 30.1.2012
|
| Solveigin laulu saa uuden sovituksen 27.1.2012
|
| Kauhun ja vauhdin farssi 27.1.2012
|
| Leea Klemolan Jessika palaa Kuopion teatteriin 19.1.2012
|
Tanssi
| Kauniit, jylhät ja rajut luonnonvoimat 09.2.2012
|
| Lähellä, silti poissa 24.11.2011 20:40
|
| Gagaaja tanssii aivan kuin kukaan ei katsoisi 22.6.2011 0:00
|
| Vain luonnonoikku nautti opettamisesta 1990-luvullla 22.6.2011 0:00
|
| Suhteiden loputon valtataistelu 22.6.2011 0:00
|