Miksi pelkkiä naisia? Siinä yksi kysymys, johon Retretin kesän päänäyttelyn kuraattori Riitta Konttinen on valmentanut salioppaita vastaamaan.
Konttisen mukaan historia itsessään on syy.
Vuodesta 1985 alkaen naistaiteilijoita tutkinut emeritaprofessori tietää, kuinka pitkän tien jokainen Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret -näyttelyn taiteilijoista on joutunut kulkemaan päästäkseen toteuttamaan itseään.
Poikkeuksellisen runsas päänäyttely esittelee yli 30 taiteilijaa ja noin 200 teosta.
- Silti ei voi sanoa, että edustettuina olisivat kaikki kauden naistaiteilijat. Kukaan ei osaa varmasti sanoa, kuinka monta naistaiteilijaa Suomessa toimi 1800-luvulla.
- Helene Schjerfbeckistä (1862-1946) tiedämme paljon, hänen edeltäjistään huomattavasti vähemmän.
Dokumentoinnin puutteellisuudesta kertoo, ettei esimerkiksi Olga Mickwitzistä (s. 1843) tiedetä edes kuolinvuotta.
Tuttua ja vierasta Yltäkylläinen teosvalikoima on koottu museoiden ja taidesäätiöiden kokoelmien ohella useilta yksityisiltä keräilijöiltä.
- Hyvään näyttelyyn kuuluu teoksia, jotka tulevat katsojaa vastaan kuin vanhat ystävät. Mutta jokaisessa kunnon näyttelyssä pitää mielestäni olla myös teoksia, joita ei ole ennen julkisesti nähty. Täällä on esillä teoksia, jotka ovat yllättäneet minutkin.
Konttinen on hakenut ripustuksessa tarkoituksellista tiheyttä.
Näyttely pursuaa erilaisia tyylejä, aiheita ja tunnelmia. Punaisena lankana kulkee väljä kronologinen järjestely.
Kuitenkin salista toiseen mukana kulkee Helene Schjerfbeckin ainutlaatuisen tunnistettava käden jälki, aina vain pelkistyen.
Halki vuosisadan Kierros alkaa naismuotokuvien ryhmällä, jossa Schjerfbeckin ohella esiintyvät muun muassa Venny Soldan-Brofeldt ja Alexandra Frosterus. Ilmeet ovat tyyniä ja tyttömäisiä. Niissä ei ole vielä sitä uhmaa jota Elin Danielson-Gambogi myöhemmin kuuluisaan omakuvaansa lataa.
Sen jälkeen vuorossa ovat 1830-luvun edelläkävijöiden työt, joista monissa näkyvät voimakkaina keskieurooppalaiset vaikutteet.
Vuosisadan alkupuolella kouluttautuminen oli suuri haaste.
Naisia ei päästetty siveyssyistä esimerkiksi maalaamaan eläviä alastonmalleja. Pariisin yksityiset taideakatemiat perivät naisilta kaksinkertaiset lukukausimaksut, sillä heidän katsottiin opiskelevan vain huvikseen, miesten taas ammattia varten.
Monen "taiteilijasisaren" ura jäikin Konttisen mukaan lyhyeksi.
- Yksi välttämätön edellytys naistaiteilijalle oli isä, jolla oli paksu kukkaro. Taiteella oli mahdotonta elää, joten moni ryhtyi opettajaksi.
Moni kuoli nuorena, mutta keuhkotuberkuloosin ja muiden ajan tautien ohella vaani naistaiteilijaa myös toisenlainen kuihtuminen. Helena Westermarck puki sanoiksi monen kollegansa ajatuksen: avioliitto on naisen taiteilijuuden hauta.
Kohti itsenäisyyttä Riitta Konttisen mukaan vedenjakajana toimi 1870-luku. Schjerfbeckin ohella joukko muita naisia raivasi tiensä kohti ylimpää koulutusta ja taiteellista tunnustusta.
Vuosisadan taitetta lähestyttäessä nähtiin myös joukko taiteilijavaimoja, jotka eivät jääneet miestensä varjoon, heistä ehkä tunnetuimpana Venny Soldan-Brofeldt.
Vuodesta 1889 alkaen avioituneella naisella oli mahdollisuus hallita itse ansaitsemaansa omaisuutta. Vaikka taloudellisesti menestyviä taiteilijoita oli edelleen vähän, oli heidän joukossaan myös naisia.
Esimerkiksi herkistä lapsiaiheisista pastellitöistään tunnettu Hanna Frosterus-Segerstråle (1867-1946) kuului niihin taidemaalareihin, joilla ei ollut vaikeuksia saada töitään kaupaksi.
Kahdeksan lastakaan eivät estäneet häntä jatkamasta uraansa.
- Ikävä kyllä taidehistorioitsijat eivät ole osoittaneet kovin suurta kiinnostusta häntä kohtaan. Ehkä tiukan uskonnollinen papintytär ei ole ollut muodikas tutkimuskohde, Riitta Konttinen pohtii.
Uutta ilmaisua Näyttelykierros saa huipennuksensa viimeisen huoneen peräseinällä, jolla Schjerfbeckin myöhäistuotannon omaleimainen modernismi puhkeaa täyteen kukkaansa. Vieretysten on pehmeäsävyinen klassikko toisensa jälkeen: Ompelijatar, Kotona, Hiljaisuus.
Seinän arvoa ei Riitta Konttisen mukaan pysty arvioimaan.
Se on taidehistoriallisesti mittaamaton - tai taidevarkaan näkökulmasta täysin arvoton.
- Myyntiarvoa näillä teoksilla ei ole, koska ne eivät ole myytävissä.
Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret -näyttely Taidekeskus Retretissä Punkaharjulla 29. elokuuta saakka.
