Ruotsalainen taidemaalari Carl Larsson (1853-1919) on koti-idyllin suuri klassikko. Hänen akvarellimaalauksensa ovat paremman arkipäivän manifesteja; niiden viesti on yksinkertainen ja helposti vastaanotettava.
Ateneum ja Turun taidemuseo ovat toteuttaneet yhteistyönä Hyvän elämän jäljillä -näyttelyn. Se kattaa Carl Larssonin taiteilijauran, mutta näyttää myös hänen vaimonsa Karinin (1859-1928) suunnittelemien tekstiilien ja kalusteiden merkityksen viihtyisän ympäristön luomisessa.
Kun kotona viihtyminen on TV- tarjonnastakin päätellen elossa oleva trendi, niin ruotsalainen sisustusjätti on yksi näyttelyn keskeinen tukija. Näyttelyn oheisohjelmana järjestetään 31.3. Sisustusklinikka -tapahtuma, jossa käydään läpi sisustusihanteiden muuttumista aikain saatossa.
Näyttelyssä on kaksi rinnakkaisnäyttelyä. Valokuvaaja Elina Brotherus on psykologien Maiju Tolan ja Riikka Toivasen kanssa päivittänyt suomalaisen nykyperheen tilan Perhe kuvassa -kokonaisuudella.
Alexander Reichstein on tehnyt mielikuvitusmatkan Larssonin maailmaan tilateoksessaan Kotona.
Carl Larsson syntyi surkean köyhiin oloihin Tukholmassa. Pyykkäriäidin poika oli lahjakas ja pääsi jo 13-vuotiaana taideakatemiaan. Pian hänestä kehkeytyi suosittu kuvittaja, jolla oli sujuva, ilmaiseva viiva.
Kunnianhimo vei kuitenkin Pariisiin, jossa alun nälkäkuurin jälkeen alkoi tulla tunnustustakin.
Elämän mullistava tapahtuma Ranskassa oli kuitenkin maalausta opiskelevan kauppiaan tyttären Karin Bergöön tapaaminen. Kohtaaminen vei molemmilta jalat alta ja avioliitto solmittiin vuonna 1883. Edellytyksiä perhekeskeisyydelle alettiin luoda välittömästi. Pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta vuosina 1884-1900.
Larsson aloitti taiteilijanuransa piirtäjänä. Koristeellisesta viivasta ja selkeistä väripinnoista tuli hänen tavaramerkkinsä. Naturalistisen vaiheen jälkeen - jonka useat maalaukset tuovat mieleenHelene Schjerfbeckin tuon aikaisen tuotannon - Larsson yksinkertaisti tyyliään. Esikuvat löytyvät japanilaisesta taiteesta ja art noveau - tyylistä. Hän luopui raskaista öljyväreistä kepeämmän akvarellitekniikan hyväksi.
Nopeasti Ruotsin kansalliseen taide-eliittiin kohonnut Larsson sai kotimaassa runsaasti julkista tunnustusta. Hän oli jo johtava kuvittaja, jonka meriitteihin kuuluivat StrindberginSvenska Folket -teos ja Topeliuksen Välskärin kertomukset.
Larsson oli myös taitava ja suosittu seinämaalausten tekijä, jonka pelkistetty tyyli sopikin hyvin monumentteihin. Suurtyö oli Nationalmuseumin seinämaalaus, joka valmistui vuonna 1896. Teoksen toisen osan toteuttaminen lykkääntyi niin, että se toteutettiin museon portaikkoon vasta 1997.
Carl Larsson piti seinämaalauksiaan parhaina teoksinaan. Tunnetuimpia ovat kuitenkin hänen perhe-elämää ylistävät akvarellinsa. Karinin isä lahjoitti vuonna 1888 Lilla Hyttnäs -mökin Sundbornissa. Tästä paikasta tuli perheen maanpäällinen paratiisi, joka jatkaa museoitua elämäänsä tänä päivänäkin.
Pariskunta sisusti ja koristeli kotinsa täyteen kukoistukseen. Läheisten kanssa luotu hyvä elämä oli Larssonien missio, joka toteutui isännän taidokkaissa akvarelleissa. Niissä koti ja perhe esiintyvät intiimillä näyttämöllä monissa elämän tilanteissa.
Larsson alkoi julkaista Ett Hem (koti) - albumeita. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1890 ja sarjan sanotaan muovanneen ruotsalaisten käsitystä hyvästä arjesta enemmän kuin minkään muun.
Nykykatsojalle imelän puoleiset kuvat eivät olleet kaikkien suosiossa omana aikanaankaan. August Strindberg lyttäsi ne perinpohjaisesti tekopyhinä.
