PIEKSÄMÄEN KUVATAIDESEURAN 45. VUOSINÄYTTELY Kulttuurikeskus Poleenissa 15.1.2012 asti. Ei ole epäilystäkään, etteikö kettu olisi pieksämäkeläistaitelijoiden suosikkieläin. Viekas punaturkki on päässyt ainakin puoleen kymmeneen maalaukseen paikallisen kuvataideseuran 45. vuosinäyttelyssä.
Vuosinäyttelyn jyrytys on ollut tavallista tiukempi. Näyttelyn kuraattori, Mikkelin taidemuseon amanuenssi Paula Hyvönen kelpuutti Poleeniin vain 71 työtä 36 tekijältä. Tarjokkaita oli 63 ja heiltä yhteensä 176 teosta.
Kuraattori on rakentanut näyttelyn tiukasti aiheittain. Monen erilaisen tekijän vaihteleva taso synnyttää usein sillisalaattimaisen tunnelman näyttelyyn, mutta tämä karikko on osattu Poleenissa kiertää.
Samantyyliset työt ovat samassa paikassa ja kokonaisuus tuntuu siksi ehjältä. Näyttely todistaa, että Pieksämäellä on monipuolisia ja osaavia tekijöitä.
Kettumaalaukset ovat saaneet yhden parhaista päänäyttelytilan seinistä. Niitä vartioivat Juha Lahtisen ylväät kissajumalattaret. Jumalattaret kissanhahmossa -teoksessa on viisi kivistä kissanpäätä tervatuilla ja maalatuilla puujalustoilla.
Huone on kuin pala luontoa, sillä samassa tilassa ovat muutkin luontoa esittävät kuvat, perinteiset maisemat, kukat, linnut ja perhoset.
Henna Tyrväisen Luulitte voivanne pidätellä minua -teos pysäyttää. Kuvassa on 11 tummaa perhosta ja yksi valkoinen. Perhonen on pyrähtänyt jonnekin, vai onko?
Hinni Huttunen antaa tuulen riepottaa sukkahousuja kolmessa Sukkiset -monotypiassa. Tyhjien nailonien tanssissa on jotain hellyttävää ja hassua.
Outi Kuma pursottaa ja tursuttaa alakerrassa oleviin maalauksiinsa kursailematta eriväristä akryyliä. Tuloksena on rosoinen pinta ja levottomia kuvia. Tyyli toimii paljon paremmin parvelle ripustetussa Matka syviin vesiin -maalauksessa, koska Kuma malttaa pitäytyä siinä vihreässä värimaailmassa.
Kaarina Sepponen leikittelee tyhjillä puukehyksillä Fantasia-sarjassaan. Kehykset on aseteltu seinälle limittäin ja lomittain. Jotenkin niihin olisi kaivannut myös sisältöä.
Kova ja pehmeä, huopa ja metalli kohtaavat kiinnostavasti Tiina Heinosen teoksissa.
Paraatipaikalle, aulaan on tällä kertaa ripustettu Taru Kallion suuret, tummasävyiset maalaukset, jotka vievät katsojan kaupunkiin ja viidakkomaiseen mielikuvitusmaailmaan.
Yläparven katseenvangitsijoina ovat odotetusti Hannele Haataisen herkät öljymaalaukset. Kun katsoo Haataisen maalausten värejä ja muotoja, tuntee melkein napakan pakkasen ja kanervien tuoksun.
Kierrosta kannattaa jatkaa loppuun pienelle parvekkeelle. Viimeinen työ, Juha Hemmingin öljymaalaus Arki on näyttelyn namu. Takaapäin kuvattu, alaston mies raahaa kahta harmaata muovipussia. Miehen pään tilalla on eläimen kallo.
Maalaus tulvii arkista ironiaa. Tekniikka on Hemmingillä hienosti hallussa.
