Pala palalta koottu

Kuva: Tomi Glad

Antti Immosen mielestä teos ei saa vaatia selittelyjä, vaan sen pitää olla riittävän vahva itsessään herättämään kiinnostusta. Jos teos ei riitä kiinnostamaan silmiä, ei sen tarvitse kiinnostaa ollenkaan.

Parviälytön (2008) sitoo reikäpäiset muovihahmot yhteen.

0 x 0 x 0 cm -veistoksen kokoaminen onnistui vasta toisella yrittämällä.

Lämpöpuhaltimen hurina täyttää näyttelytilan, kun taiteilija Antti Immonen kuumentaa seinää. Vielä yksi työ pitäisi ripustaa Emil Halosen museoon, mutta paksut kiviseinät hohkavat kylmää.

- Liimaukseen käyttämäni epoksi vaatii vähintään 15 asteen lämpötilan, Immonen selittää ja testaa kädellään seinää: edelleen viileä.

- Mutta hyvin työni tänne sopivat. Aiheet ovat toisesta maailmasta, ja ne luovat tähän kansallisromanttiseen ympäristöön vahvan kontrastin, sellaisen nykytaidetta navetassa -asetelman.

Lapinlahdella on esillä kuopiolaisen Antti Immosen veistoksia vuosilta 2004-2010. Immonen kokoaa usein teoksensa pienistä osista, ja antaa rakenteiden ja liitosten näkyä reilusti. Veistosten materiaaleina ovat pääasiassa puu, teräs, pultit ja mutterit.

Rakenteleva tekotapa näkyy siinäkin, että osa töistä on purettu ja kasattu uudelleen näyttelyä varten.

- Erään työn kasattuani huomasin, että siitä tulikin alkuperäistä pienempi ja muutamia osia jäi käyttämättä. Onneksi löysin kirjoittamani kokoamisohjeet, Immonen nauraa.

Jatkuva muutos

Taiteessa hän kuitenkin pyrkii vapautumaan omasta "luontaisesta insinöörimäisyydestään".

- Työstä ei yleensä tule sitä, mikä oli lähtökohta. Se kehittyy tehdessä käsien kautta.

Entä mistä tietää, milloin teos on valmis?

- Ei sitä tiedäkään, Immonen nauraa.

- Yksi vaihtoehto on, että työ on valmis, kun se pitää viedä näyttelyyn. Tosin Black Smoker Remix - työssäni on idea, ettei se ole ikinä valmis, vaan se kootaan jokaiseen näyttelyyn aina eri tavalla. Erilaisia kokoamismahdollisuuksia on yli miljoona. Se on kokoamisen ja purkamisen leikittelyä.

Näyttelyn teoksissa ilmenee Immosen viehtymys myös toistoon ja orgaanisiin muotoihin: pallukoihin, kippuroihin, aaltopintoihin ja haarakkeisiin. Immonen korostaa, että hänen työnsä eivät ole havaintoja luonnosta vaan ikään kuin kuvia naturalistisesta ajattelusta, jossa kaikki maailmassa käsitetään luonnoksi.

- Luonto on muutostilaa, jatkuvaa uusien ilmiöiden tuottamista.

Kädestä silmille

- Suma tuli sattumalta. Veistosten tekeminen vie aikaa, minulle hyvä näyttelytahti olisi parin vuoden välein. Syntyisi aina uutta näytettävää.

Nopeampaa taidetta Immonen tekee paperilla ja kynällä. Hän piirtää joka päivä pienen, 21 senttiä korkean ja leveän lyijykynätyön ja liittää sen kuvablogiinsa 5H, HB, 4B. Näin jatkuu jo kolmatta vuotta.

- Piirustus on nopein konsti saada päässä olevat jutut silmille havaittavaksi. Istun telkkarin äärellä kynä ja paperia kädessä, ja käsi hoitaa piirtämisen melkein itsestään.

Alun perin Immosen tarkoitus oli tehdä piirustuksista vuoden projekti. Nyt tavoitteena on tuhat kuvaa.

- Jatkan kyllä piirtämistä senkin jälkeen, mutta ilman rajoituksia: ei mittoja tai lyijykyniä.

- Kytemässä on ajatus, että jonkinlaisen piirustusnäyttelyn voisi joskus koota.

Antti Immonen - Veistoksia -näyttely Eemil Halosen museossa 8.6.-1.8. Immosen töitä esillä myös Kuopion taidemuseossa 12.9. saakka ja Joensuun taidemuseossa 17.6.-30.9.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious