EmediateAd

Picasson vuosisata

17.9.2009 18:11
Kuva: Réunion des Musées Natio

Jos jostakin teoksesta, niin Suudelmasta (1969) voi sanoa, ettäse on tyypillistä Pablo Picassoa. Rakkaus, intohimo, erotiikka ja kuolema, ja niiden kaikkien samanaikainen läsnäolo, ovat taiteilijan kestoaiheita.

Itkevä nainen (1904) on Guernica-maalauksen luonnos.

Rakastan Evaa (1912) on kubistisen muodon etsintää.

La Célestine (1904) on maalaus Pablo Picasson niin sanotulta siniseltä kaudelta 1900-luvun alusta, jolloin hänen teoksiaan leimasivat surumielisyys ja akateeminen osaaminen. Kubismin syntyyn oli vielä aikaa.

Pablo Picasso Mestariteoksia Pariisin Picasso-museosta

Ateneum Helsinki 6.1. 2010 saakka Pariisin Picasso-museon johtaja Anne Baldessari ohjeistaa ripustamansa näyttelyn katsojia:

- Menkää tähän näyttelyyn omana itsenänne, viattomina, ilman ennakkoasennetta.

Melkoinen pyyntö, kun näyttelyn taiteilija Pablo Picasso on neljäkymmentä vuotta kuolemansa jälkeenkin merkittävä myyttinen hahmo, jonka teokseen sijoitettu raha on varmassa tallessa ja jonka signeeraus myy automerkkiä.

Helsinki on Pariisiin 1985 perustetun Picasso-museon kiertonäyttelyn ensietappi.

Täältä näyttely siirtyy Moskovan Pushkin-museoon ja jatkaa sieltä Madridiin, New Yorkiin ja Sydneyhin.

Kokoelman syntyi veropoliittisesti. Taiteilijan perikunta tarjosi perintöveron vastineeksi Ranskan valtiolle mahdollisuutta valita parhaat taiteilijan 70 000 teoksen kokoelmasta, joka sijaitsi ateljeissa eri puolilla maata.

"Maalarin ateljeen pitäisi olla laboratorio. Siellä ei apinoida, siellä keksitään," sanoi Pablo Picasso (1881-1973).

Tokaisijanakin tunnettu maalari sanoi paljon muutakin painokasta, mutta ennen kaikkea hän tosiaan maalasi.

Antautuminen kuville
Ateneumiin on yhdeksääntoista saliin ripustettu maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja valokuvia, jotka kattavat Picasson koko tuotannon viime vuosisadan alusta hänen kuolemaansa.

Sekä taidemuseo että ripustaja ovat tehneet parhaansa. Näyttelyn ympärillä käyty sensaatiohäly häviää oikean sensaation tieltä.

Aikakausittain etenevää näyttelyä on helppo seurata joko pienen käsiohjelman, äänioppaan tai salien niukkojen seinätekstien opastuksella.

Tai sitten voi vain antautua kuvavirran vietäväksi.

Ensin sininen kausi
Ensimmäisinä nähdään joukko Barcelonassa ja Pariisissa tehtyjä piirroksia ja maalauksia 1900-luvun alusta, niin sanotulta siniseltä kaudelta.

Nämä surumieliset, helposti lähestyttävät teokset näyttävät akateemisen osaamisen, joka pian vaihtui muotokokeiluihin ja uuden hahmottamistavan, kubismin syntyyn.

Jo nuorena Pablo Picasso teki veistoksia ja sanoi, että hyvän maalauksen paras kommentti on veistos.

Hän ei esitellyt veistoksiaan näyttelyissä ,ja sitä hieman ihmettelee Ateneumissa olevan runsaan ja monipuolisen veistosvalikoiman nähdessään.

Alituisessa käymistilassa ollut tuotanto ja tärkeimpien kubististen muotokokeilujen jälkeen Picasso palasi selkeähahmoiseen, klassiseen ilmaisuun.

1930-luvulla se vaihtui surrealistisiksi kokeiluiksi päätyen ekspressiivisesti tilaa ja muotoa pilkkovaan, eroottisesti ja myyttisesti latautuneeseen maalaamiseen.

Taiteilija ja sota
Espanjan sisällissota sattui Pablo Picassoon kipeästi.

Hänen keskeinen ja tunnetuin teoksensa on Guernica (1937), joka nykyisin sijaitsee Reina Sofia-museossa Madridissa.

Teos syntyi espanjalaiskaupungin pommituksen jälkeen. Näyttelyssä mukana olevat Anoja ja Itkevä nainen ovat molemmat maalauksen ympärille syntyneitä harjoitelmia.

Vaikka Picasso ei etsinyt valokuvaajan tavoin aiheita ympäristöstään, hän myönsi, että maailman tapahtumat vaikuttivat hänen maalaamiseensa.Ranskan saksalaismiehityksen ajoilta on taiteilijan ateljeessa vierailleen natsihenkilön kanssa käyty sanailu:

- Onko tämä maalaus teidän tekosianne?

- Ei, vaan teidän.

Vahvana loppuun asti
Sodan jälkeen Picassosta tuli rauhanliikkeen näkyvä keskushahmo.

Hänen energiansa lääkitsi masentunutta Eurooppaa, ja juuri sodan jälkeen hänen taiteensa vaikutus oli suurimmillaan Suomessakin niin sanotussa myöhäiskubistisessa aallossa.

Picassollakin oli hyvät ja huonot kautensa - hän jopa piti lyhempiä ja pitempiä luomattomuusjaksoja - mutta virtaa riitti kuolemaan saakka.

Loppuun asti syntyi yhä ekspressiivisempiä maalauksia, grafiikkaa, keramiikkaa, pop-henkisiä veistoksia sekä piirroksia.

Vuodelta 1972 on peräisin Nuori taiteilija -maalaus, joka kevyessä viattomuudessaan palaa aikaan, jolloin kaikki oli edessä ja kokematta.

Jaakko Rönkkö

Kommentoi artikkelia