<p> <i>As2wrists </i><i>Tango for the Radically Anonymous</i></p><p><b>Kaupunginteatteri 16.6. </b><i>Kellokumpu/Roumagnac </i><i>8/62°53'N27°40'E/16062011</i></p><p><b>Kaupunginteatteri 16.6. </b>Epäkiitollisempaa paikkaa kantaesitykselle en oikein osaa kuvitella kuin mitä oli <b>Minna Tuovisen </b>ja <b>Martin Heslopin </b>As2wrists-ryhmän esityksellä <i>Tango for the Radically Anonymous. </i>Esitys oli Kuopion kaupunginteatterissa samana iltana heti brasilialaisten huikean tangoteoksen jälkeen. Yrityksistä huolimatta ei vertailua voinut olla tekemättä, kun esitysten sisällöissäkin oli samoja aineksia, ihmissuhteet ja keskinäinen kommunikointi.</p><p>Olen aina hieman vierastanut kansallisten tyypillisyyksien hakemista ja määrittelemistä tanssiesityksissä. Ihmissuhteiden käsitteleminen raskaalla kädellä, totisesti ja aggression kautta ilman hiventäkään huumoria taitaa kuitenkin olla aika suomalaiskansallista. Tuttua ja melkoisen puuduttavaa tummasävyisyyttä nimittäin löytyi runsain mitoin teoksesta.</p><p>Ymmärrän, että koreografit ovat pyrkineet luomaan uuden liiketyylin yhdistelemällä argentiinalaista tangoa ja nykytanssia. Tiedän myös, että tiettyihin nykytanssin lajeihin kuuluu pehmeä ja loppuun asti artikuloimaton liikekieli. Nyt kuitenkin tuloksena oli löysää rakennetta ja tanssimista, joka vaikutti siltä kuin tangoa ei osattaisi muutamaa perusaskelta enempää ja nykytanssinkin kanssa olisi vähän niin ja näin.</p><p>Tämä on sitäkin hämmästyttävämpää, kun tanssijoina oli kovatasoinen suomalainen viisikko, joista kukin on muissa yhteyksissä tehnyt osaavaa ja mielenkiintoista työtä.</p><p><h5>Tanssillinen testi </h5>Kantaesitysillan toinen teos olikin sitten jotain aivan muuta. <b>Simo Kellokummun </b>ja <b>Vincent Roumagnacin </b>kehittelemä konsepti ei mielestäni välttämättä ollut edes esitys, sillä epäselväksi jäi, mitä tekemistä yleisöllä on tässä tilallisessa ja liikkeellisessä koesarjassa, joka muokkautuu kunkin esityspaikan ja esittäjien mukaan. Nimenäkin oleva pitkä numerosarja ilmaisee esiintyjien määrän, esityspaikan koordinaatit ja esityspäivämäärän kuin tieteellisessä kokeessa. Konsepti vertautuu myös teatteritaiteen paikkaspesifisiin esityksiin.</p><p>Kaupunginteatterin tapahtuma muodostui pyörönäyttämön liikkeestä, näyttämön kussakin kulmassa omaa liikesarjaansa uuvuksiin asti suorittavasta tanssijasta, kahdesta livelaulajasta sekä aikaa laskevista koreografeista. Ihmistanssijoiden väsyttyä "tanssijoiksi" ryhtyivät valonheittimet. Kun nekin lopettivat, tanssijat poistuivat ja lopulta myös yleisö.</p><p>Jos esitys on teoksen ja yleisön välistä kommunikointia ja sen tarkoituksena on välittää jotain, silloin tämä ei ollut esitys, eikä siten myöskään perinteisesti arvioitavissa. Tapahtuma ei ollut epämiellyttävä, mutta kylläkin hivenen turhauttava. </p>
