Carte Blanche tanssiviikollaMiesenergiaa ja tiukkaa feminiinistä asennetta

Kuva: Petri Laitinen

Carte Blanchen Killer Pig oli täynnä tiukkaa asennetta.

Carte Blanche Uprising, Killer Pig

Kaupunginteatterissa 22.6. Tämän vuotisen Tanssiviikon parhaimmaksi ja taiteellisesti korkeatasoisimmaksi anniksi on selkeästi noussut pohjoismainen nykytanssi. Nähtyjen esitysten perusteella se on todella voimissaan. Toisaalta niin ryhmät kuin teoksetkin ovat todistaneet sen, että nykytanssimaailma on hyvin kansainvälinen ja monikansallinen.

Tätä samaa linjaa edusti myös Bergenissa toimiva Norjan kansallinen nykytanssiryhmä Carte Blanche, joka tanssi-illassaan esitti kahden israelilaiskoreografin teokset.

Hofesh Scechterin Uprising seitsemälle miestanssijalle oli tyrmäävän valloittava esitys. Tämä vuonna 2006 valmistunut teos pursui miesenergiaa ja miesten maailman kirjoittamattomia lakeja. Tilanteet vaihtuivat nopeasti tappelunnujakasta syvään ystävyyteen.

Katutanssista elementtejä ottanut tarkoituksellisesti sattumanvaraisen oloinen esitys oli silkkaa miestanssin juhlaa. Näyttämöllä risteilevien valokiilojen hämyssä vahvalla latauksella liikkuneet tanssijat olivat yhtä aikaa fyysisesti rentoja ja sisäisesti varuillaan, kuin kaduilla konsanaan.

Myöskin Sharon Eyalin kuudelle naiselle tekemä Killer Pig (2009) oli vaikuttava esitys, mutta aivan toisella tavalla. Fyysisesti se oli tanssijoille äärettömän rankka jatkuvan nopeatempoisen pulssinsa ja liikesarjojen pitkien toistojen vuoksi.

Uhmakkaan ja kestoaggressiivisen teoksen sisältönä oli se muotti ja rooli, johon nainen puristetaan. Tätä epäyksilöllisyyttä korostivat tanssijoiden samanlaisiksi täysvalkoisiksi kalkitut päät ja hiukset sekä erityisesti fitness-maailmaa imitoivat valkoiset asut.

Liikkeellisesti teos sisälsi varmasti kaikki mahdolliset liike-, askel- ja asentokliseet naisten liikunta- ja tanssilajeista kilpa-aerobicista viihdetanssiin toteutettuna jatkuvasti samana tikittävällä tempolla tietoisen osoittelevalla asenteella.

Tanssijat olivat upeita koneita kuten oli tarkoituskin. Myöskin teoksen sisällöllinen kritiikki tuli perille. Silti hypnoottinen tunnelma vähitellen laimeni, sillä esitys ei oikeastaan kehittynyt alkuasetelmastaan mihinkään. Loppupuolella jatkuva toisto alkoi jopa pitkästyttää, ellei juuri se ollut koreografin tarkoituskin.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious