Esittelyssä tanssin uusia tuulia

16.6.2009 20:16

Favela Vera Ortiz, Liisa Ruuskanen

Musiikkikeskuksen valohalli, 16.6.

Favela Vera Ortizin pitämällä koreografin vastaanotolla on käynyt jo 88 asiakasta. Valohallissa heistä nähtiin kolme viimeisintä: Minna Koskinen, Laura Rukola ja Emma Ronkainen.

Sosiaalisen koreografian piiriin kuuluva konsepti on ollut erittäin suosittu. Ortiz on tehnyt koreografioita yhdelle asiakkaalle kerrallaan jo syksystä 2007 lähtien. Asiakas antaa aiheen, jota lähdetään yhdessä työstämään.

Esitetyt koreografiat ovat syntyneet verrattain lyhyessä ajassa. Vastaanotto kestää kolme tuntia, jonka aikana idea jalostuu kokonaisuudeksi. Tämä on vaativaa niin koreografille kuin asiakkaallekin.

Koreografi oli käyttänyt onnistuneesti valohallin avaraa tilaa hyödykseen. Ensimmäinen soolo tasapainoilee toisen kerroksen kaidetta hyväksikäyttäen. Siirtymä seuraavaan tapahtuu yllättäen: kun katsojan huomio kiinnittyy ensimmäisen esiintyjän poistumiseen, toinen esiintyjä on jo tilassa valmiina aloittamaan.

Ensimmäinen soolo Tasapainotesti on nimensä mukaan hapuilevaa tasapainon etsintää. Lähtökohdat ovat liikkeellisiä. Toinen soolo Maa - ilma keskittyy aisteihin. Siinä yhdistetään liikettä ja puhetta.

Kolmannen, Apua!-soolon vahvuus on esiintyjän läsnäolossa ja tavassa ottaa katseellaan kontaktia yleisöön. Se selvästi oli tekijä, johon koreografiaa tehdessä oltiin keskitytty.

Kokonaisuudessaan Koreografin vastaanotto on yleisötyötä parhaimmillaan. Kuka tahansa voi hetkeksi heittäytyä tanssijaksi ja siirtyä katsomosta lavalle!

Kovin kuumaa

Liisa Ruuskasen soolo Too Hot on valmistunut esitettäväksi tekstiilitaitelija Tarja Walliuksen näyttelyn yhteydessä. Taitelijoiden yhteistyö on toteutunut kolmen taidetoimikunnan koordinoimassa yhteishankkeessa Dance & Design.

Taiteilijat ovat tehneet noin viiden minuutin mittaisen teoksen, jossa tanssi ja muotoilu toimivat tasavertaisina keskenään. Valohallissa soolo nähtiin irrotettuna tästä alkuperäisestä kontekstistaan. Yksinään se ei aukene katsojalle.

Liikekielestä voi päätellä, että teos on tehty suhteellisen pieneen tilaan. Teos olisikin ollut hyvä sovittaa avaraan esitystilaan. Esityksessä huomion keskipisteeksi nousee Ruuskasen päällä oleva kaunis musta mekko, joka on pukusuunnittelija Jaana Kurttilan käsialaa. Tanssijan suhde siihen avaa hieman teoksen alkuperäistä ideaa.

Riina Hannuksela

Kommentoi artikkelia

Konsertit

Näyttelyt

Teatteri

Tanssi