Kahden taiteilijan upea soolo

Kuva: Petri Laitinen

Tero Saarisen tanssiva hahmo oli enemmän kuin naisen tai miehen kuva. Se kertoi ihmisestä itsestään tunteineen ja elämänkokemuksineen.

Carolyn Carlson - Tero Saarinen Blue Lady (Revisited)

Kuopion kaupunginteatteri 13.6. Kuopion kaupunginteatterissa nähtiin lauantaina esitys, jota olen valmis nimittämään tämänvuotisen festivaalin ellei peräti koko tanssiviikon 40-vuotisen historian upeimmaksi ja vaikuttavimmaksi teokseksi. Se oli Tero Saarisen tulkitseman Carolyn Carlsonin sooloteoksen Blue Ladyn Suomen ensi-ilta.

Esityksessä kohtasi ja risteytyi niin monta tekijää, että jo yksistään ne tekevät siitä historiallisen. Ennen kaikkea esitys todisti, että Saarinen on yksi suurimpia ellei suurin esiintyvistä suomalaisista tanssitaiteilijoista. Blue Lady on puolestaan Carlsonin uran merkittävimpiä teoksia, jota hän itse esitti ympäri maailman yhdentoista vuoden ajan.

Teos käsittelee naisen elämänkaarta nuoresta tytöstä vanhuuteen, ja siinä on yhtymäkohtia myös Carlsonin henkilöhistoriaan. Yhtälailla väljän abstraktisen esityksen voi nähdä symbolisena kuvauksena luonnon ja koko elämän kiertokulusta syntymästä kuolemaan ja uuteen alkuun.

Nykyisessä ympäristöuhkien maailmassa tummuvaan kesätaivaaseen ja putoaviin lehtiin voi yhdistää ajatuksia myös luonnon saastumisesta.

Ihminen itsenään

Nykyään länsimaissa mies esittämässä naista on lähes tabu tai vähintään drag-osastoa, mutta niin ei ole ollut aina. Shakespearen ajan teatterissa se oli normaalia, sillä naisilta oli näytteleminen kielletty. Ja Japanissa kabuki-teatterin parissa osa miesnäyttelijöistä edelleen erikoistuu naisrooleihin.

Saarinen itse korostaa, ettei hän pyri esittämään naista vaan teoksen sisältämiä tunteita. Ja näin todella tapahtuu.

Vaikka osa liikekielestä on tyyliltään ja dynamiikaltaan selvästi naislähtöistä, Saarisen tanssiva hahmo ei ole sen enempää nainen kuin mieskään, mutta ei myöskään androgyyni, vaan jotain enemmän: pelkkä ihminen tunteineen ja elämänkokemuksineen.

Kaiken jatkuvuus

Alkuperäisen puvustuksen kohokohdat, punainen surrealistinen iltapuku ja vanhan naisen musta asu, joka Saarisen päällä luo mielikuvan katolisesta papista, ovat mukana.

Eikä Carlson itsekään ole täysin jättänyt teosta. Hän tanssii alun video- ja kuvakoosteessa sekä väliin häivähdyksenä taustan taivaalla.

Ennen kaikkea Blue Lady on kuitenkin Saarisen huikea ja sanattomaksi saava tulkinta Carlsonin teoksesta. Toivottavasti hän voi esittää sitä vähintään yhtä kauan kuin tekijä alkuperäisversiota.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious