Kansallisbaletin upeat tulkinnat

SUOMEN KANSALLISBALETTI Stepping Stones, Fluke

Kaupunginteatterissa 11.6. Voisi sanoa, että Tanssiviikon juhlavuotena on itsestään selvää, että yksi esiintyjistä on Suomen Kansallisbaletti. Varsinkin kun ryhmän ohjelmistossa on festivaalin teemoihin niin oivallisesti sopivat esitykset kuin Jirí Kyliánin Stepping Stones ja Mats Ekin Fluke.

Niin Kylián kuin Ek kuuluvat nykybaletin ja nykytanssin kansainväliseen raskaaseen sarjaan. He ovat koreografeja, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen tanssitaiteen historiaan.

Tyylikäs rituaali

Yksi näistä teoksista on vuonna 1991 Stuttgartin baletissa kantaesitetty Stepping Stones.

Kolmen kivisen kissajumaluuden valvoma esitys on kuin salattu tanssirituaali, joka voisi olla peräisin yhtä hyvin kaukaa menneisyydestä kuin tulevaisuudestakin. Kaikessa mitä näyttämöllä tapahtuu pienimmästä liikkeestä pukuihin, esineisiin ja valon vaihdoksiin, tuntuu olevan tietty merkitys.

Kyliánin liikekieli on nopeaa ja täynnä pieniä millintarkkoja yksityiskohtia. Sen perustana on klassinen baletti, mutta nähtynä nykyajan perspektiivistä. Samalla kun Kylián aboriginaalien tavoin siirtää perinnettä kunnioittaen eteenpäin, hän myös luo siihen uutta. Kansallisbaletin tanssijat toteuttavat vaativan teoksen loistavasti.

Stepping Stones ei ole silti yleisön hurmaamisesitys. Siihen se on liian etäinen, kurinalainen ja jopa kliininen.

Väkevä tulkinta

Ystävyyttä ja rakkautta maailmassa on, mutta asiat tuntuvat menevän jotenkin vinksalleen. Ekin vauhdikas ja elastisen juureva liikekieli vilisee merkitseviä yksityiskohtia. Esityksen kiihkeä energiataso on melkein käsin kosketeltava ja tanssijoiden tulkinta intensiivinen ja vastaansanomaton.

Fluke on teos, josta löytää jokaisella katsomiskerralla uusia merkityksiä ja joka osoittaa miten väkevää nykytanssi parhaimmillaan voi olla.

ANNIKKI ALKU

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious