<p> Sitten viime esityksen, Jin Xing Dance Theatre, tämän iltainen esitys tuli lähempää pohjoismaista, esiintyjien ollessa norjalaisia. Lyhyesti, tykkäsin. </p> <p> Ajellessani tänään monen tunnin pyörälenkin, minulla oli aikaa miettiä kuluneen viikon esityksiä. Yleensäkin, mitä erilaisia ominaisuuksia tanssijalta vaaditaan. Ihailuni, ja arvostukseni tanssijoita kohtaan on noussut arvoon arvaamattomaan. Tanssijan on mm. hallittava kehonsa täydellisesti, samoin mieli, muistettava sekunnin tarkkuudella esitys seuraavia kertoja varten. Jotta siihen päästään, on töitä pitänyt tehdä vuosia kurinalaisesti. </p> <p> Tämän illan esitys vain vahvisti edellä mainittuja käsityksiä. Harmi niitä, jotka empivät näytökseen tuloa, mutta jättivät lipun ostamatta. </p> <p> Minulla ei ollut mitään ennakko-odotusia esitystä kohtaan. Blogia varten en enää jännittänyt, ja pyöräily teki hyvät fiilikset kroppaan ja mieleen. </p> <p> Ensimmäinen teos oli käsiohjelmasta poiketen poikaporukan kissanhännän vetoa. Mieleeni nousi kansalliseeppoksemme Seitsemän veljestä. Kaikki tapahtui veljelliseen sävyyn. Nahistelua, sovittelua, ja yhdessäoloa parhaimmillaan. </p> <p> Kolme vahvaa elementtiä oli havaittavissa tämän illan molemmissa esityksessä; musiikki, valo, ja kehonkieli. Musiikki oli vahvaa ja konemaista. Jossakin vaiheessa lähes tajunnan räjäyttävää. Se kuului asiaan, eikä näinollen häirinnyt minua. </p> <p> Toinen näytös kosketti minua kuitenkin vahvemmin. Kuusi naista onnistui vangitsemaan katseeni joka sekunniksi itseensä. Näimme huikeita yksilösuorituksia. Sen tajusin tänä iltana, että jokainen esitys on yksi ja ainoa siinä hetkessä tapahtuva. Jos menee kuuntelemaan jotakin bandiä, heidän tuotantoaan voi mahdollisesti ostaa kaupasta. Tai, että musiikkia kuulet, vaikka katseesi on välillä muuallakin. </p> <p> Olin löytäväni naisten esityksestä luolaihmisen, klassisen baletin, ja modernin tanssin yhteennsovittelua, hyvin taiten tehtynä! Toteutuksena loistava kohta oli, kun musiikki ikään kuin jumittui, niin esiintyjän liikekin jumiutui paikoilleen. </p> <p> Olen aivan hullantunut paljaisiin jalkoihin, varpaisiin. Siinä näen parhaiten, kuinka liike lähtee lattian tasosta ja etenee siitä. "Pää, olkapää, polvet, varpaat..."Eikös se lasten rallatus ala näin, ja tempaa pikku hiljaa koko kehon mukaansa. </p> <p></p> <p> On ilo ollut saada olla mukana seuraamassa viikon satoa! </p>
