<p> Tunnistan itseni pohjoismaalaisen tanssitaiteen ystäväksi, joten odotan innolla illan näytöstä suoraan Tanskan huipulta, eli Dansk Danseteaterin esitystä. Ilta koostuu kolmesta osasta. Aloittajana toimii teos nimeltä CaDance, toisena on Enigman vuoro ja illan päättää Kridt. Kaikissa kolmessa esityksessä koreografina on toiminut huippuarvostettu Tim Rushton. </p> <p> CaDance yllättää minut vahvalla ja vakuuttavalla miestanssijoiden osaamisella. Huomioni kiinnittää erityisesti Luca Marazia, joka virtuoottisesti tanssii itsensä muiden yläpuolelle. Hän myös aloittaa koko esityksen kellon mitatessa taustalla aikaa. Vaativa koreografi näkyy eksaktista tanssista; yksityiskohtiin ja kaikkein pienimpiinkin liikkeisiin on kiinnitetty ylimääräistä huomiota. </p> <p> Itse musiikkia jo pitkään harrastaneena ihastun teoksen musikaalisuuteen. Musiikki myös tukee esityksessä ilmenevää draamankaarta, joka näkyy tanssijoiden lukumäärän kasvuna, musiikin voimistumisena ja tanssiliikkeiden laajenemisella. Esitys säilyy mielenkiintoisena alusta loppuun. </p> <p> Enigma onkin jo yllättävämpi teos. Sanan "enigma" (joka on kreikkaa ja tarkoittaa arvoitusta) voi liittää historian kautta myös Saksaan, ja teoksesta onkin selvästi löydettävissä saksalaisia piirteitä. Musiikkivalinta on erikoinen, välillä kaunista ja herkkää, välillä lähinnä nauhoitettua arkielämän taustamelua. Myös tässä teoksessa monipuolisen ja vaativan koreografin vaikutus näkyy, sillä pariin otteeseen mieleeni juolahtaa ajatus "akrobatiaa". Kokonaisuus on yllättävän sulava ja tasainen tunnelman vaihdellessa rajustikin. Tämä tekee hypnoottisen ja lumoavan vaikutuksen. </p> <p> Viimeistä esitystä voisi kuvata lähes taideteokseksi, sillä Kridt on erittäin mielekästä katsottavaa jokaiselta osa-alueelta. Myöskään Bachin sellosooloista ei voi olla montaa mieltä, musiikkivalinta on uskomattoman kaunis. Jokainen sävel on huomioitu koreografiassa. Sana kridt onkin tanskaa ja tarkoittaa liitua. Taustalla olevalle seinälle piirtyy milloin tekstiä, milloin ihmisen ääriviivoja. Liitu ilmenee symbolina läpi esityksen. Kridt todella vangitsee katsojansa heti alusta lähtien. Loppu on voimakas ja sykähdyttävä, mutta rauhallinen samalla kertaa. </p> <p> Olen iloinen huomatessani Dansk Danseteaterin erittäin taitavat miestanssijat, sillä heitä on kuitenkin paljon vähemmän suhteessa naistanssijoihin. Rushtonin käsiala näkyy kaikissa kolmessa esityksessä hyvinkin samankaltaisina piirteinä. Esitykset olivat hienostuneella tavalla viihdyttäviä, mutta päällimmäisenä mielessä on katsojan vangitseminen. </p> <p> Tasainen ja vastustamaton intensiivisyys hypnotisoi katsojan antautumaan täysin Dansk Danseteaterille, joka pitää otteessaan. Sata minuuttia tuntuvat kymmeneltä. Yksittäistä tekijää on mahdotonta eritellä, kokonaisuus saa aikaan tämän mahtavan voimakkaan ja aidon tunteen, jota vastaan on turha yrittääkään nousta. </p>
