Kulttuuriareena 44, 20.6. Vuonna 1974 perustettu rovaniemeläinen Tanssiteatteri Rimpparemmi on yksi maamme vanhimpia tanssiryhmiä. Sen esitysten juuret ovat vahvasti pohjoisessa kulttuurissa ja liikekielen pohjana suomalainen kansantanssi. Tällä hetkellä Matti Paloniemen johtamassa ryhmässä on neljä tanssijaa ja kaksi muusikkoa.
Tanssiviikolle Rimpparemmi toi kaksi teosta, joista toinen oli nuoren polven koreografin Panu Varstalan koko perheen surrealistinen tanssiteatteriesitys Minä ja Kuu ja toinen Ari Nummisen pari kuukautta sitten kantaesityksensä saanut Sahara.
Ari Numminen tunnetaan omaperäisenä ja rajoja rikkovana koreografina, joka on töillään vienyt myös nykykansantanssiryhmien esityksiä aivan uuteen suuntaan. Hän toimii myös näyttelijäntyön lehtorina Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella. Nimestään huolimatta Nummisen Saharalla ei ole mitään tekemistä afrikkalaisen hiekka-aavikon kanssa, ellei korkeintaan kuvaannollisesti ajatellen ihmisten välisten suhteiden ja tunteiden laajaa erämaata.
Lappilaiset juuret Esityksen juuret ovat hyvin tiukasti lappilaisessa maailmassa ja historiassa. Jopa niin paljon, että mielsin suuren osan teoksen alkupuolesta symboliseksi kuvaukseksi Lapin kansan tarinasta eri hallitsijoiden otteessa vuosisatojen kuluessa.
Kun ihmisiä ja alueita pyritään voittamaan ja hallitsemaan, monentasoinen väkivalta on yksi käytetyimpiä keinoja. Numminen osaa rakentaa hienovaraisella ja tarkkaan harkitulla ilmaisulla hyytäviä tunnelmia näyttämölle. Vain muutama liike, ilme ja katseen suunta kertovat kaiken.
Hallinnollisten valtasuhteiden lisäksi Saharassa on kyse ennen kaikkea ihmisten välisistä suhteista. Mitään tarinaa tai henkilökuvia siitä on turha lähteä etsimään. Esitys on sarja erilaisia kohtaamisia, joista useimmissa jompikumpi pyrkii alistamaan toisen. Sinänsä aika synkkä ja pessimistinen käsitys maailmasta, vaikka esitys itsessään ei sitä ole.
Siinä on komiikkaa, mutta myös kipeää huumoria ja absurdeja elementtejä kuten uppoaminen huolien mereen.
Esityksen viisijäseninen tanssijaryhmä on vahvasti läsnä näyttämöllä ja toteuttaa Nummisen nykytanssipainotteista liikekieltä sujuvasti. Henri Haakanan säveltämä ja sovittama nykykansanmusiikki soi komeasti monine eri instrumentteineen lapinrummusta busukiin.
