Surrealistinen soolo ja flamenco-taiturit nousivat gaalan helmiksi

15.6.2009 19:31
Kuva: Petri Laitinen

Unkarilainen Andrea Ladányi esitti tanssiviikon juhlagaalassa Play-soolonsa. Tanssija heittäytyi teokseen hurmoksellisesti ja kokonaisvaltaisesti.

ANNIKKI ALKU

40-VUOTISJUHLAGAALA

Kuopion musiikkikeskus 14.6.

Tanssiviikon gaalan ehdottomaksi huipuksi nousivat uskomattomat espanjalaiset flamencotaiturit Ángel Rojas ja

Carlos Rodríguez sekä unkarilainen Andrea Ladányi pähkähullulla soolollaan Play, jonka nimi jo on hyvin monimerkityksinen.

Yhtä surrealistinen oli myös esittämistä ja intohimoista fanittamista kuvaava esitys, jossa Ladányi pani itsensä täysillä likoon nimenomaan esiintyjänä, liikettäkään toki unohtamatta.

Illan aloittivat upeasti kilpatanssijat Katja Koukkula ja

Jussi Väänänen tummasävyisen intohimoisella vuoden 2007 Eurovision tanssikilpailun voittokappaleellaan Unforgiven. Heidän toinen esityksensä, osa teoksesta Fading jazzlaulaja Johanna Iivanaisen huikean laulun säestämänä, oli liikekieleltään astetta modernimpi, herkkä ja raastava rakkausduetto.

Yllättäen illan pehmeimpiä ja riemukkaimpia sävyjä löytyi uuden suomalaisen, mutta vanhojen tekijöiden Antopio DiMaestron ja Anniina Jääskeläisen perustaman Dance.fi-katutanssiryhmän esityksestä The Classic. Se osoitti, että nopeuden ja voiman lisäksi eri katutanssilajien liikekieli taipuu hyvin myös hitaan ja tunteikkaan ilmaisun välineeksi.

Klassisen baletin taitavuutta gaalaan toivat virolaiset, raikkaasti ja konstailemattomasti tanssineet Eve Andre ja Sergei Upkin duetossaan La Halte de Cavalerie sekä Minna Tervamäki ja Kare Länsivuori. He tanssivat pas de deux'n Kansallisbaletin taiteellisen johtajan Kenneth Greeven tekemästä, ensi syksynä ensi-iltaan tulevasta Joutsenlammesta.

Tanssiryhmä Tsuumi esitti illassa osan juhlateoksestaan Fragile sekä Samuli Nordbergin ja Hanna Korhosen ilmeikkäästi tanssiman parisuhdetarinan Tango Compromiso.

Tanssiviikon gaala on kautta festivaalin historian osoittautunut tavalla tai toisella pulmalliseksi eikä 40-vuotisjuhlagaala tehnyt poikkeusta.

Ymmärrän, että suosituimpaan esitykseen halutaan mahdollisimman monipuolinen ja tasokas läpileikkaus viikon sisällöstä. Onhan se monelle katsojalle ainoa esitys, jonka he seuraavat. Sitä en silti ymmärrä, miksi lähes jokaisen mukanaolijan pitää välttämättä esiintyä kahdesti - ja jos pitää, miksei heille pystytä antamaan selkeitä aikarajoja esityksilleen.

Jälleen liki kolmetuntiseksi venynyt gaala koetteli tanssia rakastaviakin, ja oli myös epäkohteliasta illan toiseen esitykseen ryntääville katsojille ja sen esiintyjille, jotka joutuivat venyttämään omaa aloitustaan.

Kommentoi artikkelia

Konsertit

Näyttelyt

Teatteri

Tanssi