<p> Suuria odotuksia oli ilmassa kun menin katsomaan Jin Xing Dance Theatre esitystä. Olihan ryhmän johtajasta ollut lehdissä juttua ja jokainen tietää kuinka vaikean tien hän on kulkenut. Ehkäpä tämä hypetys sitten asetti minun riman liian korkealle, ja illasta ei tullut aivan sellainen kuin odotin. Taidokasta ja kaunista sitä ei voi kieltää, mutta jos menee katsomaan tulivuoren purkausta ja näkeekin ilotulituksen, niin ei ole riemuissaan. </p> <p></p> <p> Esitys alkoi videolla, joka paljastaa kuinka suuri työ on laittautua loppukohtauksessa käytettävään asuun. Tanssiesitys alkoi sillä että tausta seinä valaistiin siniseksi, jota samanlaisiin pukuihin pukeutuneet miehet ja naiset katsoivat lumoutuneena, ja samalla kuului jylinää jota voisi pitää jonkin moottorin äänenä. Mielikuvani tästä oli sellainen että ufot laskeutuvat maapallolle, jota ihmiset seuraavat epäuskoisena. Tyylistä toiseen vaihdettiin sujuvasti, välillä barokki ajan musiikki säesti tanssijoita josta mentiin johonkin länsityyliseen rytmiin. Suuren takaseinän väri vaihtui esityksen kulun myötä, joka tuki esitystä hyvin. Miesten päällä kävelyssä näin sellaista vanhan ajan sympoliikkaa, että nainen voi olla jumaloitu prinsessa jota miehet kannattelevat jalustallaan ja uhrautuvat hänen eteensä. Tuli mieleeni tämä kohtaus käänteisenä, elikkä mies kävelisi naisten päällä, varmaan jokainen näkisi sen naisen alistamisena. Itämaiseen tyyliin ei kuulu paljaan pinnan esittely, joten pikkuhousuhin pukeutunut miestanssija yllätti minut täysin. Oliko tämä taiteellisen johtajan irtiottoja omasta kulttuuristaan, mene ja tiedä. Eräässä kohtauksessa koin vanhan ja uuden ajan taistelua keskenään. Tummaan miesten pukuun pukeutunut nainen ja perinteiseen Kiinalaiseen asuun sonnustautunut nainen kävivät kaksintaistoon, kumpiko voitti jäi minulle arvoitukseksi. Lopussa musiikki vaihtui samantapaiseen jota Kiinalaiset käyttävät lohikäärme kulkueissaan, vain rakettien pauke puuttui. Odotin illalta paljon, sain siltä paljon, mutta en ehkä tarpeeksi. Vertailupohjaa oli minulla kolmesta muusta esityksestä, jotka kaikki olivat erityylisiä. Väkisinkin niitä vertailee toisiinsa, vaikka jokainen on oma kertomuksensa ja oman tyylinsä edustaja, siten ainutlaatuinen. Tässä vertailussa ei eilisiltainen esitys noussut suosisikseni. </p> <p></p> <p> Tämä oli minun osaltani viimeinen esitys jonka kävin katsomassa Vip. henkilönä. En ollut nähnyt yhtään tanssiesitystä ennen tätä viikonloppua , nyt tuli sitten viiteen päivään neljä. Viikonloppu oli mielenkiintoinen ja elämyksiä täynnä. Niistä haluan kiittää tanssiviikon taiteellista johtajaa Jorma Uotista ja toiminnanjohtaja Anne Pitkästä sekä Savon Sanomien Riitta Raatikaista. Olitte upeita ohjaajia meille tavallisille tallaajille, tanssin upeaan maailmaan. Vielä ei vaatekomerossani roiku tanssi trikoot mutta kipinän tämä on antanut, ainakin katsomon puolella minut tullaan näkemään jatkossakin. Vaikka eihän sitä tiedä, paljonkohan ne trikoot maksavat, vaimokin voisi tykästyä, olenhan minä ihan sutjakka poika. </p>
