Täydellinen nainen irrottelee

Kuva: Pekka Mäkinen

Johanna Tuukkanen tekee hikisen ja hengästyttävän roolin retrospektiivisessä teoksessaan.

Johanna Tuukkanen Huippusuoritus - Outstanding Performance Ensi-ilta Sotkulla 8.1.

Retrospektiivinen teos Huippusuoritus - Outstanding Performance on läpileikkaus Johanna Tuukkasen kymmenvuotiselta uralta. Jos tuntee Tuukkasen tuotantoa, katsomiskokemus rakentuu tunnistamisen ympärille. Teoksen taustalla vaikuttavat taiteilijan toteuttamat viisitoista teosta.

Kun lavalla on kolme Tuukkasta yhden sijaan, se etäännyttää aiheen henkilökohtaisuudesta.

Tuukkanen itse on statistin roolissa, eräänlaisen kehystarinan luojana.

Se kuitenkaan ei tarkoita sitä, ettei hän olisi vahvasti läsnä. Päinvastoin hänen suorituksensa on hikinen ja hengästyttävä.

Pääosassa ovat kaksi muuta tanssijaa: naiseksi pukeutunut Sami Henrik Haapala ja Vaatu Kalajoki. Teoksen parasta antia onkin näiden kahden esiintyjän vahva läsnäolo ja heittäytyminen. Niistä ei voi olla nauttimatta.

Nainen osaa ja tekee kaiken

Kalajoen roolit vaihtuivat alati. Hänen naisensa on alkukantainen, äidillisen hellä, typerryttävä blondi ja paikoitellen pelkkä fyysinen ruumis. Hänessä manifestoituvat ne lukemattomat roolit, joita naiselta vaaditaan.

Naisen täytyy osata kaikki ja pystyä kaikkeen kaunis, vieno hymy huulillaan. Voidakseen olla täydellinen naisen tulee olla kaikkea mahdollista - ja mahdotonta.

Ensin teos tuntuu luotaantyöntävältä. Teoksen naiskuvaan tai -kuviin on mahdoton samastua. Ovatko nämä vaatimukset todellakin ulkoapäin tulevia vai yksilön itsensä tekemiä tulkintoja oletetuista odotuksista? Valinnanvapautta riittää siinä, millaista naiseutta haluaa toteuttaa ja vahvistaa.

Kriittistä ilottelua

Tuukkaselle tyypillinen tapa poimia yksittäinen arkinen ilmiö, jonka kautta naisena olemisen koko kirjo avautuu, ei ole yhtä leimallisesti läsnä tässä teoksessa kuin hänen aiemmissa teoksissaan. Sen sijaan erilaisia ilmiöitä heitetään ilmaan alati kiihtyvällä vauhdilla. Kokonaisuus on alkujen ja viitteiden karnevaalia. Katsoja ei voi milloinkaan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Huippusuoritus onkin ennen kaikkea hulvatonta taiteellista ilottelua. Vakavien asioiden parissa päästetään irti ja nauretaan kaikelle. Toivon mukaan parhaimmat naurut tulevat juuri siitä, kun itse juoksee toteuttamassa kaikkia niitä todellisia ja kuvitteellisia vaatimuksia, jotka kohdistuvat omaan itseen.

Taide on leikkiä, joka osuu asioiden ytimeen ja joka sen vuoksi voidaan ottaa välillä vakavastikin: oli se sitten esitystaidetta, tanssitaidetta, nykytaidetta, performanssitaidetta tai sitten tulevaisuuden valtavirtaa.

Riina Hannuksela

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious