Juha tuo esiin Tanssiteatteri Minimin vakavan puolenVeli venäläisen lieassa

Ensi-ilta Helsingin Korjaamo Teatterissa 13.1. Ohjaus, sovitus ja lavastus: Mikko Roiha. Koreografia: Mikko Roiha ja työryhmä

Vaalea Suomi-morsian seisoo venheen vieressä kaikkensa menettäneen ja ilottoman oloisena. Mies katselee maata totisena ja jurona. Tietoisena toispuolisuudestaan, tietoisena vioistaan ja voimattomuudestaan. Korppi raakkuu takana, kuin olisi tulossa haaskalle. Mies on kuin lintu – siivet kantavat vielä, mutta niitä on helppo haavoittaa.

Vanerilevyille heijastuu suomalainen järvimaisema, jonka hiljaa liplattavat laineet ennakoivat kaikessa kauneudessaan synkkyyttä ja katkeruutta – surullista tragediaa.

Näin alkaa Tanssiteatteri Minimin uusin teos, Juhani Ahon klassikkoromaaniin perustuva Juha.

Teoksen on ohjannut ja käsikirjoittanut Mikko Roiha, joka vastasi myös Minimin raja-Suomi-trilogian ensimmäisen osan ohjauksesta. Mukana produktiossa ovat Korjaamo Teatteri sekä Seinäjoen ja Turun kaupunginteatterit.

Liekö laajamittaisempi yhteistyö vaikuttanut siihen, että Juhassa kuopiolaiset nousevat taidollisesti ja tulkinnallisesti aivan uudelle tasolle.

Siinä missä trilogian ensimmäinen osa Sulaketta lainaamassa sortui ajoittaiseen kaaokseen, juonelliseen ja tunnelmalliseen rikkonaisuuteen sekä helppoon pakkohuumoriin, Juhassa kuopiolaisten tulkinnan syvyys saa aivan uudet ulottuvuudet. Tällä kertaa on uskallettu luottaa hyvään huumoriin mutta myös synkkiin tunteisiin ja silmät kosteaksi saavaan herkkyyteen.

Minimi tuo Juhan kautta esiin vakavamman ja vakavasti otettavamman puolensa.

Kikkailu pois

Antti Lahti on pelottavan todentuntuinen Juhan roolissaan: hänen silmistään paistaa kärsimys, huono itsetunto ja hulluus – pakonomainen ja rajaton rakkaus petturinaiseen, joka lopulta ajaa hänet kosken vietäväksi. Erityismaininnan ansaitsevat myös hänen linnun liikekieltä matkivat kohtauksensa.

Riikka Puumalainen tekee takuuvarmaa työtä kahden miehen ja kahden maan dilemmasta kärsivänä Marjana. Sampo Kerolan vahva kehonkieli tekee venäläisen kaupparatsun Shemeikan lipevyyden ja keikaroinnin putinmaisine pullisteluviittauksineen niin luonnolliseksi ja todelliseksi, että roolihahmoon ihastuu.

Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijä Sari Jokelin loistaa rooleissaan Shemeikan rakastajattarena ja Juhan äitinä.

Hyvin ajoitetut rytminvaihtelut ja visuaaliset elementit tukevat teosta ilman ajalle ominaisia turhia kikkailuja. Sibeliuksen ja Suuren ja mahtavan tahdissa itketään, nauretaan ja katsotaan voimattomina, kun veli venäläinen vie ja suomalainen vikisee.

Puolitoistatuntisen teoksen tanssillinen osuus painottuu alkupuoliskolle, mutta liike on kuitenkin koko ajan mukana esiintyjien vahvana kehon ilmaisuvoimana. Tavallisen teatterinäyttelijän on vaikea tavoittaa samanlaista ilmaisukykyä, jonka minimiläiset saavat aikaan.

Minimi erottuu positiivisesti myös siitä nykytanssijoiden joukosta, joka kovalla uutuudenhalun vimmalla yrittää yhdistää teatteritaiteen tanssitaiteeseen. Siinä onnistumiseen tarvitaan taituruutta, jonka Minimi tuntuu nyt löytäneen.

Juhan ensi-ilta Kuopiossa Sotkulla keväällä 2011. Sitä ennen teoksen voi nähdä Helsingin Korjaamo Teatterissa 5.2. asti. Turun kaupunginteatterin ensi-ilta 20.3. ja Seinäjoen kaupunginteatterin ensi-ilta 8.9.

Lähetä artikkelin linkki: Sähköposti Facebook Delicious